Puhtaalla ympäristöllä on hintansa

Ympäristöverot lisäävät hyvinvointia ja työllisyyttä

Ekologinen verouudistus tulisi nostaa kevään 2003 eduskuntavaalien ja seuraavan hallitus-ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi. Suomessa olisi laadittava kokonaisvaltainen, pitkä-jänteinen ja asteittainen tavoite- ja toimen-pideohjelma ekologiselle verouudistukselle.

Ekologinen verouudistus tarkoittaa vero-järjestelmän muuttamista siten, että verotus suosii nykyistä enemmän työvoiman käyttöä ja ekologisesti kestävämpien tuotanto- ja kulutus- rakenteiden muodostumista.

Ekologisen verouudistuksen lähtökohtana on, ettei kansalaisten kokonaisverotaakka nouse, vaan muutoksia tehdään vain verotuksen rakenteessa. Ympäristöverotulojen noustessa työn verotus laskee vastaavasti. Kyse on painopisteen vähittäisestä siirtämisestä työn ja palvelujen verotuksesta energian ja muiden luonnonvarojen käytön ja ympäristön saas-tuttamisen verotukseen. Käytännössä tämä edellyttää seuraavia toimenpiteitä:

• olemassa olevia veroja, kuten energiaveroja, on muokattava siten, että ne heijastavat paremmin eri tuotteiden ja toimintojen ympäristövaikutuksia;
• uusia ympäristöveroja on otettava käyttöön erilaisille päästöille, luonnonvarojen käytölle ja tuotteille; ja
• on poistettava ns. negatiiviset ympäristöverot eli tuet ja verohelpotukset ympäristöä kuormittavalta toiminnalta.

Ekologisen verouudistuksen perimmäisenä tavoitteena on hyvinvoinnin turvaaminen koko yhteiskunnalle – ei pelkästään tiettyjen ta-louden sektoreiden kilpailukyvystä huolehtiminen. Samalla tulisi keskustella perus-tulouudistuksesta, tulonsiirtopolitiikasta, pääomien verotuksesta sekä talouskasvun laadusta ja edellytyksistä.

Nykyinen talouden ja verotuksen rakenne on kestämättömällä pohjalla, koska se suosii luon-nonvarojen tuhlailevaa käyttöä ja rankaisee työn tekemistä ja teettämistä. Talouskasvusta huolimatta työttömyys on pysytellyt korkealla useimmissa teollisuusmaissa.

Vanhenevan väestön yhteiskunnassamme hyvinvointivaltion taloudelliset edellytykset tulisi turvata verovaroin. Verorakenteen uudis-taminen on välttämätöntä niin ympäristö-poliittisten kuin kestävän kehityksen tavoit-teiden saavuttamiseksi.

Ympäristöverotuksen osuus kokonais-verotuksesta on Suomessa EU:n keskitasoa. Vuonna 2001 ympäristöverot vastasivat meillä 6,5 prosenttia kokonaisverotuksesta, kun esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa niiden osuus oli 10,0 ja 9,7 prosenttia. Sen myötä väite, jonka mukaan ympäristöveroja ei voi enää nostaa kilpailukyvyn kärsimättä, ei perustu tosiasioihin.

Verorakenteen pitkäjänteinen muutos loisi selkeät puitteet yritysmaailmalle investointien ja teknologiapanostusten suuntaamiseksi kestäviin hankkeisiin. Useat kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että tiukat ympäristövaateet voivat nostaa vähänkin pidemmällä aikavälillä yritysten reaalista kilpailukykyä pahenevien ympäristöongelmien maailmassa.

Suomen edellisen hallitusohjelman (1999-2003) tavoitteisiin sisältyi verotuksen painopisteen siirto reilulla 10 miljardilla mar-kalla tuloverotuksesta ja sosiaalivakuutus-maksuista muun muassa pääoma-, kiinteistö- ja ympäristöverotukseen. Joitakin askeleita oikeaan suuntaan on jo otettu, mutta toteutu-akseen ekologinen verouudistus vaatii koko-naisvaltaisen tavoite- ja toimenpideohjelman.

Tulevaisuuden ohjauskeino

Tulevaisuudessa erilaiset taloudelliset ohjauskeinot muodostavat entistä tärkeämmän osan kokonaisvaltaista ja tehokasta ympäristö-politiikkaa. Ekologinen verouudistus on vält-tämätön väline talouden rakennemuutoksen edistäjänä. Teollisuusmaiden yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD onkin määritellyt ympä-ristöverotuksen ja erityisesti ekologisen vero-uudistuksen tulevaisuuden ohjauskeinoksi ympäristöpolitiikassa.

Suomessa tulisi tutkia perusteellisesti taloudellisten ohjauskeinojen rakenteen ja sen muutosten vaikutukset ympäristöön ja eri alojen toimintaan. Monitieteellisten selvitysten myötä taloudellisten keinojen ympäristö- ohjaavuutta tulisi lisätä tuntuvasti.

Luonnonsuojeluliitto ehdottaa seuraavia toimenpiteitä ekologisen verouudistuksen käynnistämiseksi:

• kertakäyttökulttuurin rajoittamista keventämällä työn verotusta, alentamalla palveluiden arvonlisäveroa sekä lisäämällä pakkausten ja jätteiden verotusta,
• energiaverotuksen muuttamista siten että se kannustaa energiansäästöön ja ohjaa polttoainevalintoja uusiutuviin energialähteisiin,
• liikenteen verotuksen kokonais-uudistusta tukemalla joukkoliikenteen kehittämistä, lisäämällä fossiilisten polttoaineiden verotusta sekä rajoittamalla työmatka-autoilun verotukea,
• luonnonmukaisen viljelyn tukemista asettamalla torjunta-aineille porrastettu vero niiden ympäristöhaitallisuuden mukaan.

Luonnonsuojelua koskevia esityksiä seuraavaan hallitusohjelmaan

Luonnonsuojelun rahoitus turvattava

Luonnonsuojelun tavoitteena tulee olla kaik-kien lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelun taso. Uhanalaisten eliölajien määrä on yhä kas-vussa. Suurin monimuotoisuuden uhka on elin-ympäristöjen väheneminen ja pirstaloituminen.

Nykyistä luonnonsuojelun rahoitusohjelmaa on jatkettava ja täydennettävä. Uutta rahaa tarvitaan muun muassa Etelä-Suomen metsien, perinnemaisemien sekä uhanalaisten eläinten ja kasvien suojeluohjelmien toteuttamiseksi. Tällä hetkellä valtio ei pysty ostamaan vapaaehtoisesti myyntiin tarjottuja suojelunarvoisia alueita. Sovitussa aikataulussa maksetut korvaukset ovat myös maanomistajien etu.

Maamme suurin luonnonsuojeluongelma on Etelä-Suomen metsien suojelu. Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien suojelusta on toteutettava. Metso-toiminta-ohjelmaan kuuluvan, luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman valmistelu on aloi-tettava ja siihen on osoitettava riittävät voima-varat. Metsähallituksen tuloutustavoitetta on laskettava, jotta metsätalous saataisiin nykyistä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmälle pohjalle valtion mailla. Kansallinen metsä-ohjelma 2010 on päivitettävä tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Metsätalouden tuet on suunnattava monimuotoisuutta vaarantavista työlajeista luonnon hoitoon. Metsälainsäädäntö on uudistettava metsäluontoa vaaliviksi. Metsäneuvonta on uudistettava niin, että maanomistajat saavat luonnonmukaisia vaihtoehtoja.

Luonnonsuojelualueiden hoito- ja kunnossapitomäärärahoja on lisättävä. Näin turvataan suojelualueiden luontoarvojen säilyminen. Suojelualueiden hoito, ennallista-minen ja luontomatkailu tuovat maaseudulle rahaa ja työpaikkoja.

Luonnonsuojelu on suuri aluepoliittinen ja maaseutupoliittinen mahdollisuus. Luonnon-suojelua ja sen työllisyysmahdollisuuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti myös EU:n rakenne- ja maatalousohjelmia uusittaessa.

Riista- ja kala-asiat ympäristöhallinnon piiriin

Suomessa luonnonvaraisesti esiintyvien eläinten suojelussa ja niiden kantojen hoidossa on kansallisella, jopa kansainväliselläkin tasolla ilmeneviä puutteita, jotka johtuvat pääosin siitä, että vastuu asioiden hoidosta jakautuu edelleenkin kahdelle eri hallinnonhaaralle. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnon-alaan kuuluvat riistaeläimiin, rauhoittamattomiin nisäkkäisiin ja lintuihin sekä metsästykseen liittyvät asiat ja talouskaloihin ja kalastukseen liittyvät asiat. Useat näihin ryhmiin kuuluvat eläinlajit kuten suurpedot ja lohikalat ovat uhanalaisia, mutta näidenkin lajien ja niiden kantojen suojeluvastuu on edelleen maa- ja metsätalousministeriöllä.

Tilanne on varsin kärjistynyt mm. suurpetoja sekä lohi- ja taimenkantoja koskevissa kysy-myksissä. Kaksi vuotta sitten Suomen luon-nonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Suomen WWF ja Animalia vaativat vetoomuksessaan suur-petoasioiden siirtämistä maa- ja metsätalous-ministeriöltä ympäristöministeriölle. Vetoo-muksen allekirjoitti lyhyessä ajassa yli 20.000 kansalaista.

Asiat eivät ole kuitenkaan edenneet toivotulla tavalla. Luonnonsuojelukysymysten hallinnol-linen hajanaisuus on jatkunut ympäristöminis-teriön vastatessa siitä pääosin kotimaassa ja kokonaan kansainvälisellä tasolla kuten EU:n ympäristöpolitiikan puitteissa.

Seuraavan hallituksen tulisi pikaisesti ryhtyä valmistelemaan hallinnonuudistusta maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston toimialaan liittyvien riista- ja kala-asioiden siirtämiseksi ministeriötasolla ympäristöministeriöön ja aluetasolla alueellisiin ympäristökeskuksiin. Poikkeuksena ovat poro-talouteen ja elinkeinokalatalouden rahoitus- ja tukikysymyksiin liittyvät asiat, jotka jäisivät edelleen maa- ja metsätalousministeriön vastuualueeseen.

Kevätmetsästyksestä luovuttava

Saaristossa ja Ahvenanmaalla harjoitettavasta vesilintujen kevätmetsästyksestä tulisi luopua, koska se on biologisesti kestämätöntä ja EU:n direktiivien vastaista. Aikansa eläneen perin-teen ylläpito antaa ulospäin huonon kuvan suo-malaisesta metsästyskulttuurista ja tarjoaa muille maille esimerkin jatkaa vääriä ja eläin-kantojen kannalta tuhoisia metsästystapoja.

Itämeren suojeluohjelmaa tehostettava

Hallituksen on otettava keskeiseksi ympäristöpoliittiseksi tavoitteekseen keväällä 2002 hyväksytyn Itämeren suojeluohjelman toteuttaminen ja tehostaminen erityisesti rehevöitymisen ja öljypäästöjen torjunnan suhteen. Hallituksen tulee tarvittaessa varmistaa Suomenlahden öljyntorjunnan valmius myös uudella alushankinnalla.

Suomen on oltava aktiivinen Itämeren alusturvallisuuden kehittämisessä. Hallituksen on nostettava kansainvälisillä areenoilla esille Itämeren erityislaatu herkästi haavoittuvana merenä. Laajentumisen seurauksena Itämeri muodostuu käytännössä EU:n sisämereksi. Sen myötä Suomen tulisi varmistaa, että Itämerelle myönnetään keskeinen asema EU:n ympäristöpolitiikassa.

Itämeren suojeluohjelma perustuu pitkälti vesiensuojelun tavoiteohjelmaan. Kesäkuussa 2002 ilmestyneen toisen väliraportin mukaan sen kuormitus vesistöihin ei ole vähentynyt asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Hallituksen on varmistettava vesiensuojelun tavoiteohjelman ja Itämeren suojeluohjelman toteutuminen turvaamalla ympäristönsuojelun edistämiselle riittävät määrärahat.

Maastoliikennettä rajoitettava

Maastoliikenne moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla on kasvanut räjähdysmäisesti sekä talvi- että kesäaikana. Nykyinen maasto-liikennelaki ja sen sisällöstä omaksutut tulkinnat eivät pysty estämään moottoroidun maas-toliikenteen aiheuttamia haittoja luonnolle ja muiden ihmisten virkistyskäytölle. Sen vuoksi maastoliikennelakia tulisi tiukentaa siten, että huvittelu- ja harrastusmielessä tapahtuvan maastoliikenteen lupaehtoja täsmennetään ja toiminta rajataan ennalta määrätyille suppeille reiteille ja alueille.

Helsingissä 8.1.2003

  Lisätietoja:
  Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  Kotkankatu 9, 00510 Helsinki
  Puh. 09-228 081, fax. 09-228 08 200