Vuonna 2011 suojellaan erityisesti luonnon hiilivarastoja

Luonnonsuojelija-lehden Hiili luonnossa -juttusarja

• Luonnossa on hiiltä! - Luonnonsuojelija 1/6
• Luonnon hiilivarastot kirjanpitoon – Luonnonsuojelija 2/6
• Gallup: Ovatko puoleet valmiita metsien ja soiden suojeluun? - Luonnonsuojelija 2/6
• Soita ja turvekattiloita – Luonnonsuojelija 3/6
• Metsät ilmaston puolesta – Luonnonsuojelija 4/6
  

Mitä luonnon hiilivarastot ovat?

Suot ovat Suomen luonnon suurimpia hiilivarastoja. Niihin on arvioitu varastoituneen noin 2/3 maaekosysteemien hiilestä. Noin kolmasosa hiilestä on varastoitunut metsiin ja niiden maaperään. Lisäksi vesistöjen pohjasedimenteistä löytyy alati kasvava hiilen varasto. 

• Klikkaa tästä kaavakuvaan hiilivarastojen jakautumisesta
  

Metsiin ja soihin sitoutuneen hiilen määrä vastaa Suomen yli 370 vuoden kasvihuonekaasupäästöjä. Luonnon hiilivarastoja säilyttämällä vältytään ylimääräisiltä päästöiltä.

Toisaalta luonnon hiilivarastoja kasvattamalla voidaan vähentää hiilidioksidin määrää ilmakehässä ja siten hillitä ilmastonmuutosta. Esimerkiksi iäkkäät, runsaspuustoiset, jo paljon hiiltä varastoineet metsät jatkavat hiilen sitomista ja varaston kasvattamista satoja vuosia. Samoin luonnontilaiset suot ovat verkkaisesti kasvavia hiilivarastoja.

Klikkaa kuvaa ja tutustu Luonnonsuojelu on ilmastonsuojelua -esitteeseen 

Miksi vuonna 2011 panostetaan erityisesti luonnon hiilivarastojen suojeluun? 

Hiilivarastojen turvaaminen yhdistää metsien ja soiden suojelun ilmasto- ja energiapolitiikkaan: Luonnon omista hiilivarastoista huolehtimalla suojelemme sekä luonnon monimuotoisuutta että hillitsemme ilmastonmuutosta.

Hiilen varastoina toimivat suuripuustoiset metsät ja paksuturpeiset suot ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Esimerkiksi vanhoissa metsissä elää 35 % Suomen uhanalaisista lajeista. Tällaisia alueita suojelemalla autetaan sekä luontoa että ilmastoa - samalla alueet tarjoavat ihmisille luontoelämyksiä, virkistystä, rauhaa ja suojaa, marja- ja sienisatoja sekä riistaa. 

Viime vuosikymmeninä soiden turpeen hiilivarasto on alkanut pienentyä. Yli puolet soistamme on ojitettu lähinnä metsätaloutta varten. Ojitettujen soiden turpeen hajotessa vapautuu myös niihin varastoitunut hiili. Ojituksen lisäksi soiden hiilivarastoja uhkaa etenkin turpeen nosto.

Metsien hiilivaraston suuruuteen vaikuttaa etenkin hakkuiden määrät ja metsien puuston ikä. Viime vuosikymmenet metsät ovat toimineet hiilen nieluina, mikä tarkoittaa niiden hiilivaraston kasvamista.

Nykyiset tavoitteet vuosittaisille hakkumäärille tulevat toteutuessaan kuitenkin hidastamaan metsien hiilivaraston kasvua. Taimikosta alkavassa kehityksessä kestää useampia vuosikymmeniä, ennen kuin metsän hiilivarasto yltää jälleen hakkuita edeltäneelle tasolle. Talousmetsiemme puuston määrä ja siten myös hiilivarasto on kaikkiaan myös luonnontilaisia boreaalisia metsiä pienempi.

Aiemmin metsiin jääneiden puun osien kuten oksien ja varsinkin kantojen kerääminen metsästä bioenergiaksi pienentää entisestään metsien hiilivarastoa. Hiilivaraston pienenemisestä syntyvä päästö  vastaa kantojen kohdalla ensimmäiset vuosikymmenet fossiilisten energialähteiden päästöjä. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta juuri seuraavat vuosikymmenet ovat kriittisiä.

Palsasuo Siedjongohpissa. Kuva SLL / Kalle Meller

Miten luonnon hiilivarastoja tulisi suojella?

Suomi on viimeksi vuonna 2010 Nagoyassa, kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen yhteydessä, sitoutunut luonnon hiilivarastojen suojeluun.

Luonnon hiilivarastojen suojelemiseksi Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Kartoitetaan monimuotoisuudelle tärkeät sekä hiilivarastoina toimivat alueet ja edistetään niiden suojelua ja kestävää käyttöä

• Selvitetään nykyisten politiikkatoimien vaikutukset Suomen hiilivarastojen tilaan

• Palautetaan luonnon hiilivarastoja ja ennallistetaan vähintään 15 % hiiltä vapauttavista suoekosysteemeistä vuoteen 2020 mennessä

• 

  Lopetetaan turpeen nosto

• Lopetetaan soiden ojitus ja heikosti kannattavat metsien kunnostusojitukset

• Jätetään kannot metsään ja käytetään energiaksi pienempiä hakkuutähteitä ja metsäteollisuudelta yli jäävää puuta

• Lasketaan hakkuutavoitteita, niin että metsien hiilivarasto kasvaa voimakkaasti

• Lisätään metsien hiilivarastoa jättämällä lisää metsiä intensiivisen talouskäytön ulkopuolelle kehittymään luontaisesti, pidentämällä metsien kiertoaikaa, vähentämällä maanmuokkausta, sekä suosimalla peitteistä metsänkasvatusta.

Kuva: Rahkasammaleet ovat Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden laji 2011 (lajiryhmä).

Mikä on luonnon hiilivarastojen tilanne Suomessa?

Luonnonsuojeluliiton Hiili Suomen luonnossa -seminaarissa 4.2.2011 kuultiin tuoreita tutkimustuloksia metsien ja soiden hiilivarojen tilanteesta ja kehityksestä.

Heikki Simola, Itä-Suomen yliopisto

Heikki Simola kertoi uusista tuloksista ojitettujen soiden hiilipäästöistä. Tutkimushankkeessa on mitattu uudelleen vanhojen GTK:n 80-luvun ojitettujen soiden näytepisteiden turpeen kertymää ja hävikkiä. Uuden aineiston perusteella Suomen metsäojitettujen soiden keskimääräinen hiilipäästö on huomattavasti nykyarvioita korkempi. 

Metsäojitettujen soiden koko pinta-alalle monistettuna päästöt olisivat 33 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa eli lähes kolme kertaa nykyisin raportoitujen ojitettujen soiden päästöjen määrää. Suomen kokonaispäästöt ovat noin 80 milj. tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Metsien hiilivarastot ja energiapuun korjuun vaikutukset (esitys pdf-muodossa)

Jari Liski, Suomen ympäristökeskus

Energiapuuta korjatessa metsien hiilivarasto pienenee hiilimäärällä, joka poiskorjatussa puussa olisi, jos ne olisi jätetty metsään. SYKE:n tutkimusryhmän uusien tulosten mukaan Suomen tavoitteiden mukaisen määrän korjuu aiheuttaa metsien hiilinielun pienenemisen noin 6 miljoonalla hiilidioksiditonnilla, verrattuna tilanteeseen, jossa energiapuuta ei korjata. 

Vaikka puun energiakäytöstä tulee edelleen pienemmät ilmastopäästöt kuin fosiilisista polttoaineista, hiilinielun heikkeneminen pienentää metsäenergialla Suomessa saavutettavia päästövähennyksiä 60-80 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Erilaisten metsienkäsittelymenetelmien hiilitase (esitys pdf-muodossa)

Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto

Eri-ikäismetsätalouden menetelmillä voidaan vähentää metsätalouden hiilipäästöjä ja kasvattaa hiilen varastoja. Pukkalan esittelemissä tutkimuksissa on huomioitu hiilen varastoituminen koko puun elinkaaren aikana aina tuotteeksi asti. Metsätalouden hiilitasetta voi myös parantaa pidentämällä metsän kiertoaikaa, lykkäämällä ensiharvennusta ja suosimalla yläharvennusta avohakkuiden sijaan, kasvattamalla mäntyä ja käyttämällä ennemmin kuusikuitupuuta energiantuotantoon. 

Nykysuositusten mukainen metsätalous osoittautui erilaisia menetelmiä vertailessa hiilen varastoinnin kannalta yhdeksi huonoimmista menetelmistä.