Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2017 / 1/2017 / Luonnonsuojelija 1/2017

Luonnonsuojelija 1/2017

Luonnonsuojelija vetää lumikengät jalkaan ja suuntaa Kainuun Paljakan luontohelmen lumiseen maailmaan. Luonnonsuojelijassa 1/2017 selvitetään myös, mitä tapahtuu kun ely-keskukset hajotetaan ja kuntien merkitys ympäristötyössä muuttuu.

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

 

Talven taikaa Kainuussa
Kainuun luontohelmi Paljakka on Suomen lumisimpia paikkoja.

Pääkirjoitus
Kilpahiihtoa hiilinieluissa

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Pimeys herkistää korvat pöllöjen äänille
Aistien varassa -pastalla lähdetään pöllöretkelle 

Yksikin voi auttaa
Mirja Sokura teki harrastuksestaan tavan auttaa norppaa.

Suomi saa kansallisperhosen
Äänestä, mistä lajista tulee Suomen kansallisperhonen.

Luontolahjoja satavuotiaalle
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirikin osallistui suojelukampanjaan.  

Erämaan vaara kaupungissa
Seppo Väinöheimon lempipaikka on Rovaniemen luontohelmi.

Valkolinnut sinitaivaan
Laulujoutsen esittäytyy uudella kansallislajipalstalla.

Biotalouden kahdet kasvot
Suomen hallituksen ja Luonnonsuojeluliiton näkemykset biotaloudesta poikkeavat jyrkästi.

Aika elyn jälkeen?
Aluehallintouudistuksessa ely-keskukset hajotetaan ja kuntien ja maakuntien valta kaavoituksessa kasvaa.

Kunnilla ratkaisun avaimet
Luonnonsuojelija tutustui kuntiin, joissa on otettu askeleita oikeaan suuntaan luonnon ja ympäristön kannalta.

Ei tullut sutta!
Salon SusiAita-hanke aktivoi suuren joukon ihmisiä toimimaan.

Uuteen nousuun
Oriveden yhdistys sai Vuoden paikallisyhdistys 2016  -tittelin.

Aika kieltää verkot?
Verkkokalastuksen kieltäminen pelastaisi uhanalaiset kalat,
Ismo Tuormaa osoittaa Varoitusmerkkejä-kolumnissaan.


Lue digilehteä.




Kilpahiihtoa hiilinieluissa

Pääkirjoitus 23.2.2017, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Täällä Lahti ja Salpausselkä. Puiden välistä koitan tässä kurkkia... nyt ladunvarren havut heilahtavat ja lumi pöllähtää, Veikko Hakulinen tulee näkyviin. Hän on saanut kiinni Neuvostoliiton Pavel Koltšinin. Vielä loppunousu, ja Hakulinen sivakoi hyvävoimaisena maaliin. Runsaslukuinen yleisö, jota on kertynyt tänne yli 50 000 hiihdon ystävää, antaa suosionosoituksensa Salpausselän valtiaalle. 

Sinivalkoinen ääni kuului legendaariselle urheiluselostalle Pekka Tiilikaiselle. Radiovastaanottimien äärellä herkistyttiin. Keitettiin kahvit. Hakulinen voitti kolmesti peräkkäin Salpausselällä kuninkuusmatkan, 50 kilometrin hiihdon.

1950-luku oli muutenkin hiihdon kulta-aikaa. Kansa hiihti. Jokainen tarpeeksi hiihtänyt sai ommeltavakseen hihamerkin anorakkiinsa. Kekkonen perässähiihtäjineen teki yli 200 kilometrin hiihtoretkiä Lappiin. 

Reilut 60 vuotta myöhemmin katseet ovat kääntyneet taas metsän suuntaan. Sieltä odotetaan saapuvaksi uutta menestyjää. Tiilikainen selostaa jälleen. Sinivalkoinen ääni kertoo, että Suomi tekee parhaansa, yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Koitetaan saada Eurooppaa vakuuttuneeksi. Suomen metsissä riittää kasvua, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoo tammikuussa Helsingin Ruoholahdessa täydelle katsomolle biotalousseminaarissa. 

Hallitus ja metsäteollisuus sekä luontoväki ovat ajautumassa hakkuuaukean eri reunoille. Sipilän hallitus uskoo, että biotaloustavoitteet voidaan toteuttaa ilman luonnon vaarantamista. Tiilikainen vetoaa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvitykseen. Sen mukaan metsien kasvu lisääntyy ja hakkuita voidaan lisätä, jos ne tehdään kestävästi. 

Selvitys ei kuitenkaan tarkenna sitä, mitä kestävyys tarkoittaa, muuten kuin kannustamalla jättämään lahopuuta metsään. Ääneen se ei sano, että avohakkuisiin edelleen perustuva metsätalous tekee suomalaisesta biotaloudesta tuhoisaa metsäluonnolle ja ilmastolle. Asia oli rajattu pois tutkimuksesta.

Tiilikaisen mukaan hiilinielut pienenevät väliaikaisesti lisääntyvien hakkuitten myötä, mutta samalla metsien ikärakenne muuttuu ja ”aktiivisella metsänhoidolla pystymme kasvattamaan nielut uudelleen”. Nuoren metsän katsotaan myös sitovan kasvaessaan parhaiten hiiltä. Tätä käytetään perusteena tehometsätaloudelle avohakkuineen. 

Hallituksen suunnittelemat massiiviset metsänhakkuut vaikuttavat vuosikymmeniä eteenpäin. Tutkijoiden mukaan ne uhkaavat mitätöidä Suomen päästövähennykset. Tutkijat ovat varoittaneet myös, että hiilinielujen palautumisesta ei ole takeita.

Luonnonsuojeluliiton näkökulma on, että varttuneita metsiä hiilivarastoineen ei tulisi hakata, eikä varsinkaan ilmastonmuutoksen voimistuessa. Miksi päästää hiilivarastot hakkuiden myötä ilmakehään juuri nyt, kun päästöjä pitäisi pienentää? Parempi olisi siirtyä metsien jatkuvan kasvatuksen malliin ja poimintahakkuisiin. Kiriä päästöjen vähentämisessä ja nielujen lisäämisessä. 

Toivottavasti luonnonlunta riittää nyt myös Salpausselälle. Urheilu-uutisissa sanotaan juuri, että Iivo Niskanen lähtee kovassa vireessä kotikisoihin. Ja naisten viestistä odotetaan paljon. Hiilinielut ovat myös oivaa hiihtomaastoa.