Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2016 / 4/2016 / Täysin luonnon puolella

Täysin luonnon puolella

Täysin luonnon puolella

Teksti: Marianne Rekola, kuvat Jussi Ronkainen

Luonnonsuojeluliittoa luotsaavat nyt uudet kapteenit ­– toiminnanjohtaja Päivi Lundvall sekä hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä. Luonnonsuojelija selvitti, mihin suuntaan he aikovat järjestöä viedä.

Rovaniemellä olisi jo valkoista”, toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, 50, huokaisee, kun kävelen hänen ja hallituksen uuden puheenjohtajan, Harri Höltän, 41, kanssa Helsingin Lauttasaaren rannassa. 

Täällä, Luonnonsuojeluliiton keskustoimiston liepeillä, loppusyksyn tuuli tuivertaa heittäen aaltoja rantakivien yli. Vettäkin vihmoo vasten kasvoja, ja jopa joutsenet näyttävät jotenkin värjötteleviltä.

Katsokaa, tuolta tulee taas rastasparvi! Hölttä huikkaa ja nostaa kiikarin silmilleen. Pohjois-Karjalassa on kyllä paljon pihlajanmarjoja jäljellä, joten kuvittelin rastaiden viihtyvän siellä pidempään.

Hän on niin vannoutunut lintuharrastaja, ettei lähde minnekään ilman kiikaria.

Hölttä tuntee Pohjois-Karjalan pihlajanmarjatilanteen – hän nimittäin asuu Joensuussa. Eikä Lundvallkaan helsinkiläinen ole, sillä hänen kotinsa on Rovaniemellä ja uuden työn takia hän vain majailee viikot Helsingissä. 

Pidän vahvuutena, ettemme minä ja Harri ole kotoisin pääkaupunkiseudulta vaan meillä on ymmärrystä, mitä pohjoisessakin tapahtuu, Lundvall kertoo.

Unelmana isompi liitto

Kun saavumme lauttasaarelaiseen uimarantaan, annan uusille johtajille tehtävän: he saavat piirtää rantahiekkaan symbolein, mihin suuntaan he aikovat järjestöä kehittää. Syksyllä aloittaneen Lundvallin pesti on kuusivuotinen, kun taas Hölttä aloittaa kolmen vuoden toimikautensa tammikuun alussa.

Johtajat eivät pelästy piirustustehtävää, vaan käyvät tuumasta toimeen. Ensiksi Hölttä hahmottelee hiekkaan sarvipöllöä.

Kuvan perusteella Harri taitaa luulla, että hänestä tuli MTV3:n johtaja, Lundvall vitsailee.

Hölttä oikaisee hymyillen, että pöllö kuvastaa hänen lintuharrastustaan.

Jo 10-vuotiaana harrastin lintuja, kävin kesäleireillä ja linturetkillä muuallakin kuin Itä-Suomessa. Olin kiinnostunut muistakin luontoteemoista, mutta pian harrastus lukkiutui lintuihin ja sitä se on nykyäänkin. Viime keväänä perustin jopa toiminimen, jonka kautta järjestän linturetkiä, Hölttä kertoo.

Lundvallkin on ollut kiinnostunut luonnosta jo pitkään: Nuorena luonto kiinnosti minua kamalasti, mutta minulle sanottiin aina, että älä tee siitä ammattia ­– kyllästyt siihen vielä. Niinpä yritin suuntautua muuhun, mutta kaikki muu tuntui vähemmän merkitykselliseltä.

Lundvallin toimesta hiekkaan alkaa piirtyä viivakaavio, joka kuvastaa Luonnonsuojeluliiton jäsenmäärän kehitystä. Lundvall on ottanut ykköstavoitteekseen saada liittoon lisää väkeä.

Nyt meillä on 30 000 jäsentä, mutta tavoitteeni on ennen pitkää kasvattaa jäsenmäärää siten, että jäseniä olisi 50 000. Jos meillä ei ole jäseniä, meillä ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa emmekä pysty tekemään niitä asioita luonnon hyväksi, joita haluaisimme, Lundvall miettii.

Vaikka uusi jäsentavoite kuulostaa ehkä hurjalta, johtajat luottavat siihen, että Suomesta löytyy kyllä uusia jäseniä, jotka ovat äärimmäisen huolestuneita luonnon tilasta. Lundvallin ja Höltän mielestä pitää vain painottaa, ettei liittoon kuuluminen ole radikaali valinta ja ettei järjestötoiminta vie kiireisten ihmisten aikaa, elleivät he itse halua sitä järjestölle antaa.

Jotta jäseniä saadaan lisää, myös Luonnonsuojeluliiton brändiä pitää kirkastaa: Vuonna 1938 perustetun liiton toiminta oli ensimmäisinä vuosikymmeninä hyvin akateemista eli vanhat herrat kokouksissaan tekivät merkittäviä asioita. Sittemmin virallisuutta on purettu , mutta jatkossa meidän tulee olla entistä helpommin lähestyttäviä, Hölttä toteaa.

Koko Suomen järjestö

Lundvall ja Hölttä pitävät Suomen luonnonsuojeluliiton vahvuutena nimenomaan koko maan kattavaa paikallisyhdistysverkostoa: oman kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistykseen, jos mihin, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman pieni kynnys liittyä.

Varsinkin Höltällä on kattava kokemus paikallistoiminnasta: jo lapsena hän oli vannoutunut Luonto-Liiton jäsen, ja nyt hän toimii Joensuun seudun luonnonystävien hallituksen puheenjohtajana.

”Hahmotan järjestön toiminnan siis monesta kulmasta: olen ollut 2000-luvulla Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntijana eli ihan perustyöntekijänä, mutta olen vaikuttanut myös luonnonsuojelupiireissä, yhdistyksissä, vapaaehtoisena ja nyt liiton hallituksen puheenjohtajana.”

Hölttä ei myöskään ole pukuherra, jota iljettäisi työntää kätensä saveen. Hän on nimittäin ollut paikallisyhdistyksissä kaskeamassa metsää ja kuokkimassa ojia.

”Viime kesänä vedin Joensuussa metsäretkeä, jossa veimme Somaliasta tulleita maahanmuuttajia marjastamaan. He tosin olivat kotoutuneet Suomeen jo niin hyvin, että keräsivät kukin sangollisen puolukoita”, Hölttä kertoo esimerkin paikallistyöstä.

Lundvallilla ei yhtä laajaa kokemusta paikallisyhdistystoiminnasta ole. Yksi syy tähän on se, että Lundvall työskenteli aiemmin Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkönä eikä hän virkamiehenä halunnut kuulua yhdistykseen. Hänen piti osoittaa riippumattomuutta, jotta pystyi tasapuolisesti keskustelemaan kaikkien osapuolten kanssa.

”Kun luonnonsuojelun määrärahoja alettiin rajoittaa, sain tarpeekseni. En enää halunnut pitää kynttilää vakan alla, annoin itseni olla vapaasti luonnon puolella ja liityin paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen. Tässä sitä nyt ollaan – ja tämä on ollut hyvin vapauttavaa!” Lundvall huokaa.

Lohia, norppia ja käppyrämäntyjä

Uusilla johtajilla on myös näkemystä siitä, millaisiin luonnonsuojeluteemoihin järjestön pitää jatkossa panostaa. Ensiarvoisen tärkeää on, että luonnonsuojelualueita lisätään ja ettei nykyisiä heikennetä.

”Olin vanhassa työssäni tekemisissä suojelualueiden perustamisen kanssa, joten on kamala nähdä, että suojelua nakerretaan ja alueille suunnitellaan muuta käyttöä”, Lundvall miettii.

”Niin kuin esimerkiksi laskettelukeskuksia suojeltujen vaarojen rinteille! Sitten yritetään vielä väittää, ettei se keskus paljon tilaa vie eikä sen perustamisesta ole kenellekään haittaa”, Hölttä ihmettelee. 

Tämän jälkeen piirros täydentyy vielä rantamaisemalla johon kuuluu aaltoja, kaloja ja helmisimpukoita. Tämäkin kuva juontaa juurensa Lundvallin kotikonnuilta, Lapista.

”Olen nähnyt turhan konkreettisesti, mitä padon ja voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa virtavesiluonnolle: Meillä on Lapissa vanha maatila, jonka vieressä on padottu Kemijoki, Seitakorvan voimalaitos ja toisaalta komeat vaaramaisemat. Kun ei ole vapaita virtavesiä ja niissä lohikaloja, myös jokihelmisimpukkapopulaatiot katoavat. Vapaiden jokien on annettava olla vapaita”, Lundvall painottaa.

Hölttä myötäilee ja pohtii, miten piirustukseen saataisiin lisättyä vielä suo. Soiden lisäksi taideteokseen lisätään myös käppyrämänty kuvastamaan vanhojen metsien säilyttämistä sekä kasveja ja pörriäisiä muistuttamaan luonnon monimuotoisuudesta. 

Sitten piirros alkaa olla valmis, mutta on pakko kysyä, että entäpä saimaannorppa ­– tuo Luonnonsuojeluliiton tunnuseläin? Norpista johtajat eivät ole puhuneet vielä mitään, joten millaisia norpansuojelijoita uudet johtajat mahtavat ovat?

”Heti kun saimme hyviä uutisia norppakannan kasvusta, alettiin puhua suojelun höllentämisestä. Sellainen asenne on ihan väärä: Niin kauan kuin norppia kuolee kalaverkkoihin, suojelusta ei saa tinkiä yhtään! Sama kun lähtisin maratonille ja lopettaisin sadan metrin jälkeen, kun tuntui niin hyvältä”, Hölttä sanoo. 

Toiminnanjohtaja Päivi Lundvall

Hallintotieteiden maisteri ja filosofian tohtori ekologian alalta. Tutkinut esimerkiksi tuulihaukan käyttäytymistä ja ollut Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö.

Paras vuodenaika: Syksy, jolloin näkee upeita värejä, paljon lintuja ja saa käyttää villavaatteita.

Harrastukset: Retkeily ja luonnon tarkkailu, hevoset, koirat, kissat, kutominen ja lankojen värjääminen. Pipokin on omaa tuotantoa ja siihen on käytetty nokkosesta tehtyä lankaa.

Lempieläin: Haluaisi olla kissa. Myös anakondat ovat mahtavia, kun saavat mönkiä suossa.

Mieluisin paikka luonnossa: Vanha kangasmetsä Lapissa. Karussa metsässä on jotain kunnioitettavaa, kun puut ovat köyhässä maaperässä kasvaneet paksuiksi ja ovat satoja vuosia vanhoja.

Suurin unelma: Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.


Hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä

Filosofian maisteri kotimaisesta historiasta. Valmistelee väitöskirjaa Itä-Suomen metsien tilasta 1800-luvulla. Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija 2000–2001 ja 2006–2009.

Paras vuodenaika: Kevät ja syksy, koska silloin ollaan siirtymässä jotain kohti. 

Harrastukset: Linnut ja valokuvaus. Alkoi valokuvata kansalaisopistossa luontovalokuvaajan kurssilla, mutta ottaa nykyään muitakin kuvia.

Lempieläin: Kuikka.

Mieluisin paikka luonnossa: Höytiäisen kanavan lintutorni Pohjois-Karjalassa.

Suurin unelma: Tehdä itsensä turhaksi. Toivoo, että asiat olisivat niin hyvin, ettei tarvitsisi enää olla rautalankaa vääntäen puolustamassa luontoa.


Julkaistu Luonnonsuojelijassa 4/2016. Lehti on Luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity