Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2016 / 4/2016 / Helsingin viheralueet vaarassa

Helsingin viheralueet vaarassa

Teksti Antti Halkka

Itämeren tytär Helsinki on yhä varsin metsäinen kaupunki. Sen metsien keskikuutiomäärä kuuluu maan kuntien korkeimpiin. Nyt yleiskaava uhkaa kaupunkilaisille tärkeitä viheralueita.

”Helsingin metsät ovat esimerkiksi vanhojen metsien eliöstölle aidosti merkittäviä”, sanoo Suomen ehkä kokenein metsäkartoittaja Keijo Savola. ”Muualla Uudellamaalla metsien laatu on heikentynyt, eikä sieltä helpolla löydy korvaavia metsiä. Metsät ovat lisäksi olennainen osa koko pääkaupunkiseudun viherkehää.”

Savola on puhunut asiasta pitkään, ja kuin vakuutena asialle on viime vuosina huomattu, että Helsingissä on kymmeniä liito-oravien reviirejä. Liito-oravia on liikkunut esimerkiksi Tasavallan presidentin virka-asunnon kupeessa. Lajin olinpaikat muodostavat saariston Keskuspuistossa, joka on koko kaupungin metsäinen sydän. Se yhdistää pääkaupungin Luonto-Suomeen Töölönlahden eteläpäästään asti.

Metsät kurottavat kaupungin sisään viherkiiloina, joita kaupunkisuunnittelussa on alettu sanoa vihersormiksi. Metsiä on myös saarissa, kuten Vartiosaaressa ja Melkissä.

Arvometsät pirstoutuvat

Helsingin metsäluonnon arvokkuus käynnisti muutama vuosi sitten arvometsäkartoituksen, jossa usean luontojärjestön kartoittajat selvittivät luonnoltaan edustavimpien metsäalueiden sijainnin.

Luonnonsuojeluliiton Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Uudenmaan piiri, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä sen Uudenmaan piiri luovuttivat kesäkuussa 2014 arvometsäkartoituksen tulokset kaupungille.

Tarkoitus oli vaikuttaa muun muassa Helsingin yleiskaavaan. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kuitenkin lokakuussa 2016 yleiskaavan, jossa hyvin monien arvometsien päälle on merkitty rakentamista. Kaava ulottuu vuoteen 2050.

Purkamalla ylikaavoitusta viheralueita voitaisiin säästää.

Arvometsien heikko huomioon ottaminen kaavassa on ihmetyttänyt luontoväkeä ja tutkijoita. Helsingin yliopiston kaupunkiluontotutkija Kati Vierikon mielestä Helsingissä vallitsee virheellinen otaksuma siitä, että luontoa on jäljellä paljon.

”On käsitys, että varsinkin laajoja yli 10 hehtaarin metsäalueita on tuhlattavaksi asti, vaikka näin ei todellakaan ole”, hän sanoo.

”Helsingin metsäpinta-ala on pirstoutunut yli 800 laikkuun, joista vain noin joka kahdeksas on yli 10 hehtaaria. Keskuspuistokin on jo pirstoutunut useampaan alueeseen eikä muodosta yhtä kokonaisuutta.”

Kun EU:n rahoittaman Green Surge -hankkeen tutkijat arvioivat 300 eurooppalaisen kaupungin metsien tähänastista pirstoutumista, Helsinki sijoittui jo hännille sijalle 285.

Helsinkiläiset ovat luontokansaa

Metsät ovat helsinkiläisille tärkeitä virkistysalueena ja sielunmaisemana. Keskuspuistossa syntyi kansanliike, joka vastusti rakentamista muun muassa tuhatpäisen ihmisketjun voimin. Kansanliike sai työnnettyä rakentamisesta puiston reunoille, mutta merkittävä osa metsästä on edelleen vaarassa hävitä, jos toimitaan yleiskaavan mukaan.

Luonto oli keskeinen asia yleiskaavasta kaupungille tehdyissä muistutuksissa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen yli 1400 muistutuksesta teettämän tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmannesta muistutuksesta vastusti viheralueille rakentamista. Vastustuksesta huolimatta yleiskaava meni läpi Kokoomuksen, Vihreiden ja demarien sopimalla tavalla. Vihreistä kaavaa eivät viheralueita vaarantavassa muodossaan hyväksyneet Jarmo Nieminen ja Leo Stranius.

Aiemmin kaavasta oli saatu poistettua hieman rakentamista luontoalueille, mutta kaavaa jäi edelleen leimaamaan viheralueiden ottaminen rakentamiseen.

Ongelmana ylimitoitettu kaava

Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen Helsingin yhdistys yrittivät vaikuttaa kaavaan viime vaiheessa muun muassa tuomalla esiin, että kaavaan oli merkitty moninkertaisesti rakentamista tarpeeseen nähden.

Kaavan ylimitoitusta on muun muassa se, että siinä on varauduttu samaan aikaan nopeimpaan väestönkasvun vaihtoehtoon ja nopeaan asumisväljyyden kasvuun, vaikka asumisväljyyden kasvu kääntyi laskuksi jo 2008. Väljyys ei tutkijoiden mukaan kasva tulevaisuudessakaan merkittävästi nopean väestönkasvun oloissa. Helsinki ehti jo ohittaa asumisväljyydessä muun muassa Tukholman.

Kaavaan oli merkitty moninkertaisesti rakentamista tarpeeseen nähden.

Oletuksella väljyydestä on merkitystä, koska yleiskaavassa oletettu lähes kymmenen neliömetrin väljyyskasvu merkitsee jopa seitsemän miljoonan kerrosneliömetrin rakentamisvarausta.

Yleiskaavassa myös toimisto- ja teollisuusrakentamiselle oli varattu tilaa alueille, joille sitä ei odoteta.

Purkamalla ylikaavoitusta viheralueita voitaisiin säästää paljon kaavaan merkattua enemmän. Näin esimerkiksi Keskuspuiston vihersormea ei heikennettäisi eikä itäistä vihersormea katkaistaisi Vartio-saaressa ja Ramsinniemessä. Kaupunkilaisten lähimetsät voitaisiin pääosin säästää.

Luontojärjestöjen näkemyksen mukaan yleiskaavan ilmiselvän ylimitoituksen tulisi jatkossa vaikuttaa siten, että kun mietitään yleiskaavan toteuttamisjärjestystä, jätetään viheralueet tuonnemmaksi.


Helsingin keskuspuisto on valittu yhdeksi Suomen sadasta luontohelmikohteesta.


Julkaistu Luonnonsuojelijassa 4/2016. Lehti on Luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity jäseneksi: sll.fi/liity