Lumoudu lähiluonnosta

Jopa asutuskeskusten lähettyviltä etsivä voi löytää keitaita, jotka kätkevät sisäänsä rikasta ja monimuotoista luontoa. Missä sinun lähiluontokohteesi sijaitsevat? Hahmottuuko niistä verkosto, löydätkö eläinten ja kasvien levittäytymisen kohteelta toiselle mahdollistavat yhteydet?

Tällä sivulla

• Lähiluontoesite (pdf, 804 kt)
• Taianomainen taajamametsä
• Pienipiirteinen pienvesi
• Kiehtova kosteikko
• Korea kukkaniitty
• Salaperäinen suo
• Jättömaan jäljillä
• Haltioitumaan hautausmaalle

• Mitä Sinä voit tehdä? -toimintavinkkejä
• Suomen luonnonsuojeluliitto esittää

Taianomainen taajamametsä

Hengitä syvään metsänraikasta ilmaa. Kun kaupungin häly vaimenee, kuuluu kuusen oksiston kätköistä helähdyksiä. Kirkasääninen hippiäinen on Suomen pienin lintu, jonka korkeita helähdyksiä vanhemmat ihmiset eivät enää kuulekaan. Löydätkö maahan kellahtaneen lahopuun, johon kaarnakuoriainen on kovertanut käyntikorttinsa? Asuinalueiden liepeillä hakkuilta säästetyneet metsiköt  voivat olla oikeita lähiluonnon timantteja: hiilinieluja, ilmanraikastajia, melu- ja pölypuskureita sekä uhanalaisten lajien elinpaikkoja. Kaikenlajista ja -ikäistä, monen muotoista puuta ja pökkelöä - tätä et talousmetsässä näe. 

Pienipiirteinen pienvesi   

Kuuletko veden solinan? Näetkö rönsyilevien rantapensaston läpi uomassaan puikkelehtivan puron? Ulkonäkö saattaa pettää: ehkäpä ojapahanen onkin korvaamaton kulkuväylä isolle joukolle eliöitä? Eivät vain vesihyönteiset, nilviäiset ja kalat kulje vesiuomia pitkin, vaan veden mukana kulkeutuu myös lukemattomia siemeniä ja itiöitä uusille elinalueille. Rantakasvillisuus puhdistaa maalta vesistöihin valuvaa vettä ja sen suojissa liikkuu monenmoista kulkijaa; veikeä saukko on vesiympäristössä elementissään. Puronvarressa säilynyt lehtipuuvaltainen rantavyöhyke on satakielen ja monen muun siivekkään reviiriä: vesiuoman ilmatilassa mennä suihkivat niin linnut, sudenkorennot kuin lepakotkin. Onpa puronvarsien lehtimetsiköissä liito-oravankin nähty liitelevän.

Kuva: Kiiltokorento

Kiehtova kosteikko

Kuuletko kaulushaikaran puhaltavan pulloon, pulputtaako viitasammakko? Kurkistapa kosteikolle keväällä, kun kosintamenot ovat kiivaimmillaan! Ruovikkorantaiselta lammelta löytyy monenlaista kahlaajaa. Pieni, kalatonkin lampare voi yllättää lajirikkaudellaan: lukemattomat selkärangattomat, sudenkorennot ja vesiperhoset houkuttelevat paikalle saalistajia. Lisääntymispuuhissaan vesiympäristöön sidotut sammakkoeläimet, kuten sammakot, rupikonnat, vesi- ja rupiliskot, ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Kosteikkojen kuivattamisvimma on maailmanlaajuinen ilmiö.

Kuva: Viitasammakko

Korea kukkaniitty

Tuoksuuko ketoneilikka, näitkö jo neitoperhon? Luonnonkukkaniityillä kukkii, sirittää ja pörisee - hyönteisten perässä paikalle pyrähtää hernekerttu, myyrien liikkeitä tähystelee taivaalla kaarteleva tuulihaukka. Ihmisen toimet eivät aina ole köyhdyttäneet luontoa. Ahon laidassa laiduntanut mansikki piti pusikot kurissa, antaen tilaa ja valoa monenlaisten kukkien kukkia. Nyt viheralueita parturoivat ruohonleikkurit, ja perinnemaisemista, kukkaniityistä ja -kedoista on tullut uhanalaisimpia lähiluontomme aarteita. Monin paikoin katoavien perinneympäristöjen lajistolle oikealla tavalla hoidetut, vaatimattomankin näköiset täyttömäet ja voimalinjojen aluset ovatkin yhä merkittävämpiä uusioelinympäristöjä. 

Kuva: Ketoneilikka

Salaperäinen suo

Uppoaako saapas rahkasammalmättääseen, tuoksuuko suopursu? Punottavatko hillat vielä, vai joko pakkanen puri karpaloista kirpeyden? Entä tunnetko kihokin, ainoan suomalaisen "lihansyöjä"kasvin? Erityyppiset suot sitovat hiiltä, toimivat tulvapuskureina ja ylläpitävät omia kasviyhteisöjään, joita ei muualla kasvakaan. Ojittaminen on tehnyt suurimmasta osasta suotyyppejä uhanalaisia. Suot ovat suomalaisen luonnon erikoisuus, mutta osaammeko itse antaa niille arvon?

Kuva: Suopursu

Jättömaan jäljillä

Mitkä kasvit valtaavat paljastuneen maan ensimmäisinä? Entä mitkä eläinlajit seuraavat perässä? Maaperän siemenpankki voi piilotella rikkauksiaan vuosikymmeniä - vasta paljastuneelle maalle itävät kasvit kertovat omaa tarinaansa, raottaen ovea menneeseen. Jotkut tulokaslajit ovat kulkeutuneet paikalle salamatkustajina ihmisen mukana, toiset on tuotu lääkekasveiksi, koristeeksi tai viljelytarkoituksiin. Niin sanotulla jättömaalla, eli ruderaatilla, kasvillisuus kehittyy jatkuvasti: kärsivällinen tarkkailija pääsee todistamaan näytelmää, jossa luonto ottaa omansa takaisin, askel askeleelta. 

Haltioitumaan hautausmaalle

Kuinka lähelle pääsit, ennen kuin kirkontornilla päivystävät naakat ilmoittivat vierailijasta? Huomaatko jäkälien piirtämän värikartan hautakivellä? Kaikessa hiljaisuudessa vanhalle kiviaidalle kasvamaan kivunneet kasvit, jäkälät ja sammalet edustavat lähiluontoa, jollaista ei koskemattomasta luonnosta edes löydy. Hautausmaan rauhassa kasvaneilla jykeväoksaisilla lehtipuilla ja paksurunkoisilla kuusilla viihtyvät niin tupsuhäntäiset oravat, kuin monet harvinaiset käävätkin. Ehkäpä pohjanlepakkokin piilottelee päiväsaikaan vanhan holvikirkon kattorakenteissa.

Mitä Sinä voit tehdä? - toimintavinkkejä

• Lähde tutkimusretkelle lähiluontoon ja seuraa luonnon kiertokulkua; luontosuhde syntyy arkiympäristössä.

1. Luonnonkukkien päivä
2. Löydä Luonto läheltäsi -lähiluontoretket
   

• Helpota taajamaluonnon asuntopulaa: ripusta pönttöjä linnuille, lepakoille ja liito-oraville, rakenna pesäkoppeja siileille.
  Lue lisää: Rakennusohjeita: linnunpöntöt, lepakönpönttö, siilin talvipesä ja perhosbaari.
  

• Elävöitä pihaa tai puutarhaa: säästä lampareet, perusta tontinkulmalle niitty ja suosi luonnonvaraisia, perhosten ravintonaan käyttämiä kukkakasveja ulkomaisten koristekasvien sijaan. Hoida puutarhaa luonnonmukaisin menetelmin.
  Lue lisää: Oma puutarha.
  

• Käsittele puutarhajäte oikein. Puutarhakarkulaiset ja vieraslajit uhkaavat alkuperäisluontoamme. 

1. Yleistietoa vieraslajeista
2. Ilmoita luontoon karanneista vieraslajeista Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään Hatikka-havaintopäiväkirjaan

• Seuraa, osallistu ja vaikuta. Pidä silmällä asuinympäristösi maankäyttösuunnitelmia, etenkin kaavoitusta. Keskustele naapureiden kanssa uusista suunnitelmista, ota yhteys virkamiehiin ja päättäjiin, laadi yleisönosastokirjoituksia ja muistutuksia.

• Osallistu Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan. Joukossa on voimaa!

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää

• Alueiden suunnittelussa on oltava lähtökohtana lähiluonnon säilyttäminen. Kaavoitus on tehtävä vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden, järjestöjen ja luontoasiantuntijoiden kanssa.

• Lähiluonnon hoitoperiaatteena tulee olla hallittu hoitamattomuus. Monimuotoisuutta lisäävät useat kasvillisuuskerrokset, eri-ikäinen puusto, tiheiköt, lahopuu sekä kosteikot ja niityt. Liian tehokkaat hoitotoimet vähentävät luonnon monimuotoisuutta.

• Ekologisten yhteyksien toimivuuden varmistamiseksi kaavoituksessa on huomioitava suurempia luontokokonaisuuksia.

• Tietopohjaa taajama-alueiden luontotyypeistä ja lajistosta on parannettava.

• Lähiluonnon merkitys ympäristökasvatuksessa on merkittävä. Tarvitaan viitoitettuja luontopolkuja koulujen ja päiväkotien läheisyyteen.

Sivun alkuun

Kuvat: Kuvaliiteri / LKA