JULKILAUSUMA SUOLUONNON PUOLESTA

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on huolestunut suoluotomme uhatusta asemasta. Heikko tilanne on seurausta pitkästä kehityksestä, jossa suot on nähty lähinnä joutomaina. Hulluina vuosina 1950- ja 60- luvuilla ojitettiin pääosa soistamme selvittämättä millään tavalla niiden luontoarvoja. Vain pienet ja vähälajiset suot säilyivät ojitukselta.

Huono kehitys jatkuu edelleen. Nykyinen käytäntö, jossa turvetuotannon tarpeisiin vaaditaan uusia soita käytöstä poistuvien tilalle, on kestämätön. Piirin arvion mukaan kolmessa sukupolvessa maakunnan kaikki merkittävät suot on uhrattu turvetuotannon tarpeisiin. Samalla menetetään ainutlaatuinen suoekosysteemi ja se monipuolinen käyttö, joka soilla on opetuksen, virkistyksen, marjastuksen ja luontoelämysten kohteena.

Varsinkin polttoturpeen nosto ja käyttö lisäävät merkittävästi ilmakehän kasvihuonekaasuja. Polttoturpeen käyttö on ristiriidassa Suomen hyväksymien ilmastotavoitteiden kanssa ja siitä tulisi luopua kokonaan. Pelkästään tällä toimenpiteellä helpotettaisiin painetta suoluontoa kohtaan.

Turpeennoston ohjaaminen vain ojitetuille soille ei ole riittävä ratkaisu suoluonnon turvaamiseen. Koska yli kolme neljäsosaa soista on aikanaan ojitettu, johtaa käytäntö siihen, että mahdollisuus turpeen ottoon koskee kaikkia suuria soitamme. Kuitenkin suurilla soilla, kuten Kollinsuo-Laurinsuo, Vehkaojansuo ja Kajasuo, on suoekosysteemien kirjo ollut suurimmillaan.

Piirin mielestä turpeenottolupaa ei tulisi myöntää millekään suolle, ennen kuin niiden luontoarvot on selvitetty nykyajan vaatimusten mukaisesti. Tälläkin hetkellä vireillä on useita hankkeita, jossa turpeennoston lupaa haetaan puutteellisin luontotiedoin.  Näitä soita ovat mm. Kajasuo, Kärpänsuo, Saunasuo ja Laihanlamminsuo. Vastuullisella lupien myöntäjällä ei ole perusteita luvan myöntöön ennen kuin soiden luonto- ja virkistysarvot on tasaveroisesti ja luotettavasti selvitetty.

Kouvolassa 31.3.2009