”…näet sammalet myllätyt”

Kun kaksivuotias poikani tuijottaa haltioituneena kuorma-autoa ja tukkirekkaa, niin se ei ole ainakaan kotona opittua. Se lienee yksinkertaisesti poikalapsiin sisään rakennettu ilmiö. Ekologiseksi onnekseni poikani lumoutuu kaikkein enimmin junista.

Jotakin rivoa on aikuisessa miehessä, jonka koko elämä rakentuu hupikäyttöisen maastoajoneuvon ympärille.

Mutta jotakin rivoa on aikuisessa miehessä, jonka koko elämä rakentuu hupikäyttöisen maastoajoneuvon ympärille. Tekniikan ihmemaailma on synnyttänyt koko joukon laitteita, joiden ainoa järkeenkäypä käyttötarkoitus on kokeilla, että pääseeköhän tällä vehkeellä tuosta, tai vieläpä tuosta. Tämänkin antaisi anteeksi tälle lapsiaikuiselle, mikäli nämä laitteet pidettäisiin maastosta kaukana.

Maastoliikennelakia ei hyvällä syyllä voi väittää maamme tiukimpiin lakeihin kuuluvaksi, siksi sen rikkominen on useimmiten sääntö kuin poikkeus. Mopot, mönkijät, maasturit ja moottorikelkat kulkevat luonnossa luvalla tai luvatta, kesät talvet.

Epäilemättä perisuomalaisessa pärtsäämisessä on jotakin potkua, joka ei vain aukene kaikille. Jollakin lailla sen täytyy palvella ikiaikaisia sisäisten jännitteiden purkamistarpeita. Ydinongelma ei lienekään itse harrastuksessa vaan sen jäljissä. Enin osa laitteista on monin tavoin varsinaisia maasto- ja ilmastotuholaisia. Moottorikelkan päästöt ovat nykyautoon verrattuna monituhatkertaisia. Jos kaksitahtinen moottorikelkka olisi uusi innovaatio, niin sen kaikenlainen hupikäyttö kiellettäisiin lailla.

Epäilemättä perisuomalaisessa pärtsäämisessä on jotakin potkua, joka ei vain aukene kaikille.

Maastoajelun tuominen matkailun valteiksi on käynnissä joka puolella maatamme. Parin tunnin maastosafari on tuottoisinta lyhytmatkailubisnestä, kate on erinomainen, ja kysyntääkin löytyy. Matkailun haastattelututkimuksissa näkyy kuitenkin selvästi, että muiden luonnossa liikkujien mielestä maastoliikenne tuottaa yksinomaan negatiivisia, jopa traumaattisia kokemuksia.

Kyseinen seikka on syytä ottaa huomioon matkailun suunnittelussa. Off-road- ajoneuvot on ehdottomasti pidettävä suljetuilla alueilla mahdollisimman kaukana muista luonnossa kulkijoista. Silti moni pohjoinen kunta halajaa palavasti uusia maastoreittejä jopa kansallispuistoihin. Luontopyhätöistä rauhaa ja hiljaisuutta hakeva matkailija tuskin haluaa törmätä pörisevän katkuiseen mönkijäsafariin.

Vesa Luhta

Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen

Kuva: Pete Kuokka