Uusiutuvien tukipaketista tulikin ydinvoimapäätös

Eilen saatiin viimein selvyys siitä, miten hallitus suunnittelee saavuttavansa EU:n direktiivissä määritellyn sitovan tavoitteen nostaa uusiutuvan energialähteen osuus Suomessa 38 prosenttiin.

Hallitus esitteli paketin suurena visionaan ja oman ponnistelujensa tuloksena, mutta unohti mainita, että EU-direktiivin velvoite on Suomelle sitova. Ikävä kyllä esitetyillä toimilla 38 prosentin osuuden saavuttaminenkin on vaikeaa – varsinkin jos hallitus päätyy esittämään tänään Suomeen kahta uutta ydinreaktoria.

Ehkä räikeimmin hallituksen yritys tehdä tilaa ydinvoimalle näkyy energian loppukulutusarvioissa. Eilisen paketin yhteydessä hallitus arvioi loppukulutukseksi 327 TWh vuonna 2020. Vielä ennen lamaa tehdyssä ilmasto- ja energiastragiassa tavoite oli 310 TWh. Hallitus ei ole kertonut mihin se pohjaa muutetun arvion, eikä tarjonnut mitään selityksiä asialle. Ilmeisesti kaikki valmistellut toimet energiatehokkuuden parantamiseksi on siis päätetty haudata, jotta ydinvoiman lisärakentaminen saataisiin perusteltua.

Tilaa ydinvoimalle tehdään myös sitä kautta, että edelleenkään hallitus ei suunnittele ottavansa käyttöön kaikkea uusiutuvien energialähteiden potentiaalia. Tukijärjestelmien ulkopuolelle on jäämässä huomattavaa potentiaalia sekä sähkön että lämmön tuotannon puolella. Esimerkiksi pienimuotoisen yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon mahdollisuudet ovat suuremmat kuin nyt tavoitellaan.

Maatiloilla olemassa oleva valtava potentiaali tuottaa sähköä ja lämpöä on myös jäämässä hyödyntämättä biokaasun syöttötariffille tulossa olevien liian korkeiden, keinotekoisten tehorajojen vuoksi. Myös aurinkosähkö on jäämässä ilman todellista tukea.

Lisäksi tuulivoiman potentiaali on Suomessa kaksinkertainen esitettyä 2000 megawatin tavoitekapasiteettia suurempi. Realistinen tavoite on tuottaa tuulivoimalla vuonna 2020 n. 13 TWh eli Olkiluoto-3 -tyyppisen reaktorin verran sähköä. Hallitus ei myös edellenkään esitä erityistukea merituulivoimalle. Merituulivoima tarvitsee maatuulivoimaa korkeampaa tukea, koska merituulen alkuinvestoinnit ovat vielä tässä kohtaa niin paljon suuremmat. Merituulivoiman korkeampaa tukitasoa puoltaa muun muassa se, että sillä saadaan suuremmat päästövähennykset rakennettua kapasiteettia kohden.

Hallituksen esityksistä positiivisimpia ovat puun energiakäytön lisäämiseen tähtäävät ehdotukset, kuten pienpuun energiatuki ja sähköntuotannon muuttuva tuki. Hallitus kuitenkin unohtaa puuenergian käytön mahdollisuuksissa kuitupuun potentiaalin. Esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2009 ilmestyneen raportin mukaan puutuoteteollisuuden purua, haketta ja kuitupuuta odotetaan vapautuvan 10 miljoonaa kuutiometriä 2020 mennessä, eli noin 20 terawattituntia. Kuitupuu tuleekin väistämättä olemaan kilpailukykyinen vaihtoehto kalleimmille metsähakkeen muodoille. Puuenergian käyttö tulisi jatkossa kohdistaa hakkuutähteisiin, pienpuuhun ja teollisuudelta ylijäävään kuitupuuhun. Sen sijaan hallituksen esitys kantojen hyödyntämisestä ei ole ilmasto- ja monimuotoisuushaittojen vuoksi nykytiedoilla suositeltavaa.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa puun pahin kilpailija on muuten edelleen turve. Hallituksen Pöyryltä ja Metsäteholta tilaaman selvityksen mukaan lähes kaikilla Suomen puuta käyttävillä voimalaitoksilla halukkuus/kyky ostaa puuta määräytyy turpeen hinnan ja turpeen päästöoikeuden kustannusvaikutusten perusteella. Tehokas keino puunkäytön edistämiseksi olisi turpeen tukien poistaminen ja esimerkiksi valmisteveron palauttaminen.

Kaiken edellä sanotun lisäksi paketissa myös tuetaan osin vääriä asioita. Hallitus luottaa voimakkaasti metsäperäiseen biodieseliin. Tässä ei kuitenkaan saa mennä perä edellä puuhun. Kaikessa biopolttoaineiden tuotannossa tulisi tarkastella niiden aiheuttamia luonnonmonimuotoisuushaittoja sekä päästövähennyksiä. Metsäenergiaa tulisi ennen kaikkea suunnata sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, mikäli sillä saavutettiin siellä suuremmat päästövähennykset. EU:n tavoite nostaa liikenteen uusiutuvien energialähteiden osuus 10 prosenttiin kattaa myös uusiutuvalla sähköllä kulkevat sähköautot, joita verotetaan edelleen Suomessa päästöihin nähden aivan liian raskaasti. Voikin vain ihmetellä miksei hallitus esitä sähköajoneuvojen edistämiselle keinoja tässä ohjelmassa, vaikka se EU:n tavoitteissa onkin mukana. 

Suomen luonnonsuojeluliitolla on myös muuten oiva ehdotus siihen, miten valtio voisi myös edistää uusiutuvien energialähteiden menekkiä: mitä jos valtio ostaisi jatkossa kaiken itse käyttämänsä sähkön ympäristömerkittynä? Tämä koskisi myös muun muassa valtion määräysvallassa (yli 50 % omistus) olevia yhtiöitä.

Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava