Tulevaisuus tehdään yhdessä – ja me teemme sen!

Mennyt kolmivuotiskausi on ollut luonnonsuojelussa erittäin vaikeaa aikaa. Suomea on johtanut enkä muistissa olevan historian luonto- ja ympäristökielteisin hallitus, osin ehkä tietämättä olevansa sellainen. Voi nimittäin olla, että muutamien yksilöiden hyvin viritettyyn ansaan upposivat myös ne, joiden olisi pitänyt luonto- ja ympäristöasioista jotakin ymmärtää.

Tämän kujanjuoksun aikana ympäristöhallintoa on tietoisesti alasajettu, valtion luonnonvaroja yritetty uusjakaa ja ydinvoimalobby on saamaisillaan unelmansa toteutettua. Kansallispuistojen lyhyen ajan eduntavoittelun ulkopuolella pitämisen pyhyys on kyseenalaistettu, saimaannorpan suojelua on edistetty vain pakon edessä, maatalouspolitiikka laahaa historiassa ja jopa Vuotoksen tai Kollajan kaltaiset absurdit ikuisuusaiheet ovat taas nostaneet päätään.

Monissa näissä taisteluissa Suomen luonnonsuojeluliitto on ollut käytännössä täysin yksin puolustamassa luontoa ja tulevaisuuttamme. Daavid ei ole jokaisessa taistelussa voinut Goljatia voittaa. Osavoittoja on kuitenkin saatu. Nostettakoon esille vaikka Metsähallituksen hallinnoiman valtion maa- ja vesiomaisuuden luonnonvarojen uusjako, joka ainakin toistaiseksi on saatu torjuttua – SLL ollessa keskeinen toimija.

Kolmivuotiskauden valopilkkuja olivat myös Lapin ns. pienoiserämaiden vihdoin toteutunut suojelu ja Hammastunturin erämaan halkaisutien torjuminen. Näissäkin SLL oli vahvasti mukana. Vesivoimarakentaminen on pysynyt järjellisissä rajoissa ja norpansuojelukin etenee – vaikkakin hitaasti ja kalliisti. Samoin uusien kansallispuistojen perustaminen. Ja tulipa ELYihinkin se Y edes mainituksi.

Yleisen tietoisuuden saralla ilmastonmuutos ja Itämeri vakiinnuttivat asemansa arki- ja poliittisessa puheessa ja ravinnon ympäristövaikutukset nousivat keskusteluun. METSO-ohjelmakin voi vielä kääntyä voitoksi, luodessaan uudenlaista yhteistyötä, josta esimerkkinä SLL+MTK+Metsäteollisuus-kokoonpanolla tehty yhteinen ulostulo suojelun lisärahoituksen saamiseksi.

Luonnonsuojeluliiton 70-vuotisjuhlavuosi ja Tieto-Finlandia ehdokkaaksikin päätynyt historiikki – Laulujoutsenen perintö – olivat menestys. Kolmen vuoden aikana on myös tehty runsaasti sisäisiä järjestelyjä; luotu pelisääntöjä laajenevan organisaation toimivuuden varmistamiseksi. Lisää voimavaroja on panostettu niin piireihin kuin keskustoimistoonkin, sekä luonnon- että ympäristönsuojeluun. Piirien epätasa-arvokin on vähentynyt. Liiton visioiden ja tulevaisuuden suunnittelua on tehty tosissaan. Koko ajan liiton jäsenmääräkin on ollut nousussa.

Jatkossakin on panostettava SLL:n koko organisaation kehittämiseen, sillä erityisen vahvuutemme salaisuus on juuri toimivassa kansalaisjärjestön aluerakenteessa ja sen myötä mahdollisessa suuressa asiantuntijajoukossa. Luonnonsuojeluliitto on viritettävä 2010-luvulle, huomioiden muuttuva kuntarakenne ja entistä liikkuvammat jäsenet ja tukijat. Haasteita on niin varainhankinnassa, viestinnässä kuin Suomen Luonnossa ja vapaaehtoistoimijoiden motivoinnissakin. Kaikki tämä ei tule sujumaan ilman muutoskipuja.

Luonnonsuojeluliiton substanssissa, luonnossa ja ympäristössä, tulevat kolme vuotta on näyttöjen aikaa. Puhetta luonnon- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä riittää, mutta asia-argumenttien sijaan tämänpäivän päätöksenteon pohjaksi ovat päässeet nousemaan yleiskieliset sloganit. Mainos-sloganien varassa ei yhteiskuntaa kuitenkaan rakenneta. Tarvitaan asiantuntemusta ja todellista toimintaa. Mainoshömpällä demokratiamme on päästetty kriisiin – miksi?

Käyttämistämme luonnonvaroista suuri osa tulee maailmalta, ympäristöongelmat ja aktiiviset nuoret suomalaiset – siis toimijamme ja tukijamme – ovat globaaleja. Kansainvälistyminen on Luonnonsuojeluliitollekin välttämätöntä. EU-vaikuttaminen on nykyisessä luonnonsuojelun takapajula-Suomessa entistä tärkeämpää. Samoin naapuriyhteistyö. Myös entistä merkittävämpää globaaliin kehityspolitiikkaan vaikuttamista yritetään.

Yksi tämän hetken painopisteitä on Ekoenergia. Ekoenergian pitkäjänteisellä kehitystyöllä SLL pyrkii muuttamaan koko energiantuotannon rakenteet. Ekoenergian brändiä vahvistetaan ja siitä pyritään luomaan kansainvälinen toimija, kanava jonka kautta tavallinen energiankuluttaja voi muuttaa maailmaa paremmaksi.

Ilmastonmuutoksen ja 6. sukupuuttoaallon vakavuus ja yhteys on hiljalleen hiipimässä ihmisten tietoisuuteen. Ekosysteemipalvelut, siis luonnonprosessien tuottamat hyödyt, ovat nouseva trendikäsite, jota Luonnonsuojeluliitonkin täytyy osata hyödyntää – tai paremminkin sen kehitystä pitää ohjata.

Seuraavien vuosien suuria teemoja ovat hiilivarastojen säilyttäminen ja vesiaiheet, erityisesti Itämeri. Tulevia suuria ja välttämättömiä teemoja ovat myös luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen, jätteidentuoton vähentämisen ja vähenevän väestömäärän saaminen tavoitteiksi politiikan valtavirtaan.

Näihin laajoihin haasteisiin voidaan kenties vastata sitomalla ekosysteemipalvelut samaan kokonaisuuteen kulutuksen kanssa. Kun nyt jo aletaan ymmärtää, että monimuotoisuus ja ilmasto ovat osa samaa kokonaisuutta, pitää samaan nivoa myös luonnonvarojen kulutus. Kulutuksesta tulevat ilmastoa lämmittävät päästöt ja kulutuksen vuoksi monimuotoisuus katoaa – molemmat toisiaan kiihdyttäen. Pitää siis yhdistää ympäristönsuojelu luonnonsuojeluun ja väestöpolitiikkaan ja laskea hyvinvointia uusin tavoin.

Tällä hetkellä kulutus, loputon lisääntyminen ja jätteiden tuottaminen ovat perusoikeuksia. Näin ei voi jatkua. Ekosysteemipalveluiden kautta on saatava kulutukselle oikea hinta. Kun hinta nousee riittävän suureksi, ihmiset alkavat välttää kyseistä toimintaa. Näin käy etenkin, jos oma asema ja arvostus elintasokilpailussa samaan aikaan nousevat, koska oma ”ekosysteemijalanjälki” pienenee ja hyvä olo lisääntyy.

Vaikka kaikki ei kolmivuotiskaudella taatusti toteudu, visiota kestävästä tulevaisuudesta kuitenkin tarvitaan. Muuten on mahdotonta luoda polkuja kohti haluttua tulevaisuutta. Suomen luonnonsuojeluliitto on jo torjunut tai ainakin ollut tärkeässä osassa mukana torjumassa, useita ekokatastrofeja. Osa, kuten DDT, PCB, otsonikato, happamoittavien aineiden metsäkuolemat tai lyijypäästöt ovat siirtyneet historian romukoppaan. Toisia, kuten sukupuuttoaaltoa suojelualueverkostolla, vesien rehevöitymiskehitystä tai ilmansaasteongelmia, on ainakin siirretty kauemmas. Jos ihmiset tietäisivät miten merkittävä rooli meillä luonnonsuojelijoilla on tässä ollut, ei jäsenhankintaa enää tarvittaisi ja maailma pantaisiin kuntoon.

Kiitokset Teille kaikille mahtavasta ja innostavasta kolmivuotisesta Suomen luonnonsuojeluliitossa! Mahdollinen tulevaisuus tehdään yhdessä – ja me teemme sen!

Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja