SOS - Save Our Seal

SOS - Save Our Seal: Suojele omaa saimaannorppaa

Nyt on hätätilanne. Saimaannorpan kanta laskee, minkä vuoksi kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö IUCN luokitteli norpan äärimmäisen uhanlaiseksi. Luokitus tarkoittaa sitä, että jos mitään ei tehdä, saimaannorppa kuolee sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Nyt saimaannorppia on noin 260 kappaletta.

Sukupuutto tarkoittaa sitä, että menetämme saimaannorpan lopullisesti ja ikiajoiksi. Meidän sukupolvellamme on mahdollisuus se tehdä, sillä saimaannorpalla ei ole muita vihollisia kuin suomalainen ihminen. Omasta mielestään luontoa rakastava ja sen kanssa sopusoinnussa elävä. Tämän hetken suurimmat norppaa uhkaavat asiat ovat ihmisen aiheuttamia: verkkokalastus ja ilmastonmuutos.

Viime kuukausina saimaannorpasta on muodostunut entistä vahvempi luonnonsuojelun symboli. Saimaannorppaa käsittelevistä nettikeskusteluissa on noussut esiin hyvinkin filosofisia ja eettisiä, mutta myös kyynisiä ja välinpitämättömiä näkökulmia luonnosta ja sen suojelusta. Pääsääntöisesti saimaannorppa on saanut sympatiat puolelleen, ja ihmiset ovat heräämässä siihen tosiasiaan, että entä jos ihan oikeasti norpalle käykin huonosti. Silti liian monen mielestä vieläkään ei saisi syyllistää ketään. Ei edes vapaa-ajan kalastajia, joiden verkkoihin hukkuu puolet vuosittain syntyvästä noin 50 kuutista.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila päätti asetuksessaan olla kieltämättä keväistä verkkokalastusta norppavesillä. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki myötäilee Anttilaa. He luottavat vapaaehtoisuuteen ja vakuuttavat, että valtiolla riittää rahaa tehdä vapaaehtoisia verkkokalastusrajoituksia osakaskuntien kanssa. Kuitenkin tätä kirjoitettaessa Metsähallitus, joka sopimuksia laatii, tekee työtään epävarmalla pohjalla rahoituksen suhteen. Noin 450 tarvittavasta sopimuksesta puuttuu tämän hetken tietojen mukaan vielä yli 400 kuitenkin niin, että viime vuoden noin sataan sopimukseen ollaan pääsemässä. Osakaskuntien suuren määrän, eri mittaisten sopimusjaksojen ja erilaisten rajausten takia vapaaehtoiset verkkokalastuksen rajoitusalueet tulevat olemaan alati muuttuvaa tilkkutäkkiä. Rahaa palaa ja suojelu on tehotonta, vaikka tahtoa löytyisikin.

Kuutit lähtevät pesistä juuri näinä päivinä. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen kuutti hukkuu verkkoon. Mutta ilmoittaako kalastaja enää edes entiseen tapaan vahinkoaan viranomaiselle kaiken tämän julkisuudessakin käydyn kädenväännön jälkeen? Ja jos verkkokuolemia ei ilmoiteta, millähän perusteella ministeri Anttila voi lunastaa lupauksensa ja arvioida asetusmuutoksen tarpeellisuuden jo tänä keväänä?

Tänä vuonna myös Suomen luonnonsuojeluliitto on näkyvästi herännyt suojelemaan logossaan esiintyvää viiksekästä. Toki saimaannorpan suojelutyötä on tehty vuosikausia Saimaan alueen piireissä, mutta sitkeä ja pitkäjänteinen ruohonjuuritason puurtaminen ei ole näkynyt valtakunnan tasolla. Se on kuitenkin luonut hyvän pohjan ladata nyt täysillä ja lyhyelläkin varoitusajalla saimaannorppaa koskeviin käänteisiin.

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti 4.4. Helsingissä mielenosoituksen "Pelastetaan edes saimaannorppa". Mielenosoitus kokosi kulkueeseen Kampin Narinkkatorilta Senaatintorille noin 400 saimaannorpan ystävää. Se on juuri se määrä, mikä on saimaannorppien lukumäärän osalta virallinen suojelutavoite vuoteen 2020 mennessä. Silloin välitön sukupuuton uhka olisi vältetty. Ja keinokin olisi yksinkertainen: 77 päivän keväinen verkkokalastuskielto saimaannorpan elinalueille. Se on noin viidesosa vuoden päivistä ja reilusti alle puolet koko Saimaan pinta-alasta.

Toivoa ja saimaannorppaa ei ole vielä menetetty! Eläköön saimaannorppa!

Kaarina Tiainen, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö ja saimaannorpan suojelukoordinaattori