Sitransoiton ABC

Metsäteollisuutta uhkaavaan puupulaan on etsitty apua paitsi idästä, myös kaikista muista ilmansuunnista. Nyt apua on älytty etsiä myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrasta. Ja katso, kysyvälle vastataan: Sitran yliasiamies Esko Ahon johdolla laaditut ehdotukset metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi pullautettiin julkisuuteen 15.2. 

Puupula-Ahon ryhmän esityksissä ei sinänsä ole mitään kovin persoonallista tai uutta. Pikemminkin päin vastoin.

Puupula-Ahon ryhmän esityksissä ei sinänsä ole mitään kovin persoonallista tai uutta. Pikemminkin päin vastoin. Hakkuita pitäisi lisätä, metsänomistajien ”neuvontaa” lisätä, määrärahoja teiden ja ratojen ylläpitoon lisätä, työvoimaa pitäisi lisätä. Ja rajusti. Ahon ryhmän ehdotukset eivät sikälikään kuulosta uusilta, koska ne julkaistiin samansuuntaisina ensimmäisen kerran jo tammikuun lopulla. Silloin niitä kutsuttiin kuitenkin Kansalliseksi metsäohjelmaksi, ja julkaisija oli Maa- ja metsätalousministeriö.

Jos jätetään huomiotta se, että kertaus on simputuksen äiti, niin mitä järkeä on julkaista samoja tavoitteita parin viikon välein eri nimellä?
 
Yksi ero noissa ohjelmissa ainakin on. MMM:n metsäohjelmasta nimittäin tehtiin sen vaikutusten arviointi. Ahon ryhmän työstä sellaista tuskin tehdään, ainakaan ennen kuin maan hallitus on jo päättänyt jonkinlaisiin toimenpiteisiin ryhtyä. Vaikka tuskinpa valtioneuvoston päätöksentekoa kovin paljoa hidastaisikaan tieto siitä, että teollisuuden tekohengityksen sivutuotteena metsiemme hiilinielu puolittuu ja vesistöjen tilaan ei saada parannuksia. Metsäluonnon suojelukin on riippuvaista siitä, ehtiikö metsänomistajan pakeille ensin hakkuita vai suojelua tarjoava myyntimies. Ensinmainittujen määrällinen ylivoima ratkaisee kyllä tämän kisan teollisuuden eduksi.

Metsäluonnon suojelukin on riippuvaista siitä, ehtiikö metsänomistajan pakeille ensin hakkuita vai suojelua tarjoava myyntimies.

Ahon ja MMM:n raporttien yhtäläisyyksistä voidaan mainita vielä yksi. MMM:n ohjelman mukaan metsäteollisuudesta katoaa 17 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä vaikka ohjelman toimenpiteet toteutettaisiinkin. Ahon raportissa taas on mainittu puutullien työllisyysvaikutuksina 25 000 uutta työtöntä. Luvut ovat toki erilaisia, mutta mittaluokka sama. 

Ehkä tällaisessa tilanteessa olisi syytä kysyä, mikä ylipäänsä on valtiovallan kohtuullinen taloudellinen panostus tällaiselle teollisuudenalalle? Ja teollisuudelta taas tulisi voida vaatia, että se tekee hyvissä ajoin selkoa tulevaisuudensuunnitelmistaan, jotta maan luonnonvarojen käyttöön saadaan neljännesvuosikatsauksia pidempi suunnittelujänne.    

Ai niin, noista luonnonvaroista tuli vielä mieleeni: samana päivänä kun Maa- ja metsäministeriö julkaisi Kansallisen metsäohjelman, Sitra puolestaan otti vetovastuun ”kansallisen luonnonvarastrategian” valmistelusta. Hanke pohjautuu metsäsektorin lobbausjärjestö Suomen Metsäyhdistys ry:n luotsaamaan esiselvitykseen. Metsäyhdistys käynnistää samalla luonnonvarakysymysten tulevaisuuden merkitystä esiin nostavan ”viestintäkampanjan”. Kun samaan aikaan maa- ja metsäministeri Anttila on ehdottanut ympäristöministeriön yhdistämistä maa- ja metsätalousministeriöön, on suunta selvä: turhanaikaisilla tupajumeilla ja torakoilla on kohta sama painoarvo luonnonvarojen käytöstä päätettäessä kuin 1960-luvulla.    

Harri Hölttä
Metsäasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto