Parempaa tulevaisuutta tekemässä

Vuosi 2009 on Luonnonsuojeluliitossa erittäin tärkeä, sillä luomme liitolle uuden vision ja muut pitkän aikavälin linjaukset. Tulevaisuustyö käynnistyi viime marraskuussa liittovaltuuston syyskokouksessa, ja se on tärkeä osa liittokokouksen 2010 valmistelua.

Edellisestä perusteellisemmasta visioprosessista onkin vierähtänyt aikaa jo vuosikymmen, joten on aika pysähtyä miettimään olennaisimpia asioita uudelleen: miten yhteiskunta ja luonnon tila ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana? Mikä on unelmamme eli näkemyksemme kestävästä yhteiskunnasta? Millainen on visiomme luonnonsuojeluliitosta vuonna 2016…2020? Entä onko tarpeen arvioida perustehtäväämme, toimintamme päämääriä, arvojamme ja toimintakeinojamme uudelleen? Mitkä ovat vahvuutemme, mahdollisuutemme ja resurssimme suunnata yhteiskunnan kehitystä kestävämmälle uralle?

Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastausta visioprosessissa, jonka lähtökohtia ovat avoimuus, vuorovaikutteisuus ja mahdollisimman laaja osallistuminen. Osallistumismahdollisuuksia jäsenistölle tarjoutuu vuoden mittaan niin liiton kokouksissa, verkossa, jäsenlehti Luonnonsuojelijassa kuin sähköpostilistoillakin.

Tulevaisuuden visiointi on Luonnonsuojeluliiton – kuten monen muunkin kansalaisjärjestön – toiminnan peruslähtökohdissa. Kun tavoitteena on toimia muutosvoimana, saada parannus johonkin epäkohdaksi tai ongelmaksi koettuun asiaan yhteiskunnassa, tarvitaan näkemys paremmasta.

Tulevaisuuden visiointi on Luonnonsuojeluliiton toiminnan peruslähtökohdissa.

Luonnonsuojeluliitto ei kuitenkaan toimi unelmineen ja visioineen yksin, vaan tiiviissä vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri tahojen kanssa – onhan luonnon ja luonnonvarojen käyttö monin tavoin sidoksissa yhteiskunnallisiin prosesseihin ja konflikteihin. Koska visioivia tahoja on monia, syntyvät yhteiskuntaa ja luontoa koskevat päätökset laajapohjaisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen seurauksena. Omat tavoitteet on tuotava yhteiskunnalliseen keskusteluun avoimesti ja hyvin perustellen. Vain sillä tavalla voimme rakentaa demokratian periaatteita ja luontoa kunnioittavaa yhteiskuntaa. Siksi myös sidosryhmien osallistuminen liiton visioprosessiin on tärkeää.

Jo kliseeksi muodostunut ajatus yhteiskunnallisten muutosten vaikeasta ennustettavuudesta ja muutosnopeuden kasvusta on totisinta totta liiton tulevaisuustyön kynnyksellä. Kuka olisi uskonut vielä viisi vuotta sitten, että ilmastonmuutoksen nimissä vanhoja suojelupäätöksiä yritetään repiä auki? Tästä hyviä esimerkkejä ovat Vuotoksen ja Kollajan tekoallassuunnitelmat. Ilmastonmuutoksen hillinnällä perustellaan myös monia muita tarpeettomia ja tuhoisia hankkeita, kuten uusia ydinvoimaloita. 

Kuka olisi uskonut vielä viisi vuotta sitten, että ilmastonmuutoksen nimissä vanhoja suojelupäätöksiä yritetään repiä auki?

Kuka olisi uskonut sitäkään, että ympäristöministeriön ja ympäristökeskusten itsenäistä päätösvaltaa yritetään kaventaa niin hallinnon tuottavuusohjelman, aluehallinnon uudistuksen (ALKU) kuin koheesio- ja kilpailukykyohjelmankin (KOKO) myötä? Tämä kaikki samaan aikaan, kun kansalaisen huoli ympäristön tilasta on erittäin suurta.

Yksi asia ainakin on varmaa – kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen rooli ympäristöpolitiikassa kasvaa entisestään. Työtä ja haasteita riittää sekä vanhojen suojelupäätösten puolustamisessa että akuuttien ympäristöongelmien torjumisessa ja ennalta ehkäisyssä. Tarvitaan tulevaisuustyötä, uusien unelmien ja visioiden tuottamista ja keinoja niiden saavuttamiseksi. Tärkeintä on tiedostaa se, että tulevaisuus on avoin – se rakentuu toimijoiden yhteisissä keskusteluissa, päätöksissä ja toimissa – me voimme vaikuttaa ja olla mukana tekemässä parempaa huomista.

Tarja Ketola
järjestöpäällikkö