Ne laivasysteemit ja jätevesihommat

Tiedätkö mikä on vesipolitiikan puitedirektiivi? Mitä sinulle tulee siitä mieleen?

”En mä nyt oikeen tiedä. Joku vääntö siitä, miten Suomen pitäisi hoitaa vesistöjään.”
”No en tiedä. Ei tuu mitään mieleen. Joo ei.”
”En! (naurua) Olen kahden pienen lapsen äiti ja mulla ei ole telkkaria eikä tule lehtiä. No jotenkinhan se vesiin liittyy, mahdollisesti ne laivasysteemit ja jätevesihommat.”

Oletko kuullut, että voit kertoa ympäristökeskuksille mielipiteesi vesienhoidosta ja kommentoida vesienhoitosuunnitelmia?

”No en todellakaan!”
”En.”
”En oo moista kuullut. Miksei tosissaan voisi?”

Haluaisitko vaikuttaa siihen, miten lähivesistösi voivat ja miten niitä käytetään ja hoidetaan?

”Niin en mä nyt ihan hirveesti. Totta kai haluaisin että vedet voi hyvin, mutta ei mulla ole hajuakaan miten voi vaikuttaa. Jos olis vaikka joku kampanja tai keräys… Tai jos voisi itse tehdä jotain mikä ei vaadi ihan kamalasti. ”
”Jaa…No ainahan sitä jollain tavalla. Mutta onko tällaisella rivikansalaisella edes mahdollisuuksia vaikuttaa ja mitkä ne kanavat voisi olla?”
”Joo haluaisin. Ja yritän omalta osaltani, esimerkiksi meidän mattoja ei pestä tuolla meressä ja hankitaan ympäristömerkittyjä pesuaineita.”

Näin vastasivat ystäväni, kun kysyin heiltä vesipolitiikan puitedirektiivistä. Kysehän on siitä, että EU:n kaikki vesistöt halutaan hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Tätä varten jokaisessa maassa kootaan juuri nyt kuumeisesti vesienhoitosuunnitelmia. Lisäksi EU-direktiivi vaatii, että kansalaisia tulisi kuulla asiassa ja oikein rohkaista osallistumaan vesienhoitoon.

Mutta ei ole ihme, jos ystäväni ja monet muut suomalaiset ovat epätietoisia. Jos ei satu lukemaan sanomalehden ilmoitusosaa oikeana päivänä, on mahdotonta tietää, että vesienhoitosuunnitelmia voi kommentoida. Ja se vuotuinen ilmoituskin menee sivu silmän, ellei edes tiedä koko suunnittelusta. Monen kiinnostuneen into loppuu taustapaperiin: pitkä vihko täynnä lakitekstipätkiä, karttoja, aikatauluja. Materiaali sisältää kyllä hyvää tietoa alueen vesistöistä, mutta tuntuu, että sitä tulkitakseen pitää olla jo jonkin asteinen asiantuntija.

Ympäristökeskuksissa on pohdittu hiukset harmaiksi, miten EU-byrokratian ja tieteen termejä vilisevästä, yleistasoisesta vesienhoidon suunnittelusta saisi kansalaisten silmissä kiinnostavaa.

Ympäristökeskuksissa onkin pohdittu hiukset harmaiksi, miten EU-byrokratian ja tieteen termejä vilisevästä, yleistasoisesta vesienhoidon suunnittelusta saisi kansalaisten silmissä kiinnostavaa. Mediakaan ei ole tarttunut aiheeseen satunnaisia artikkeleita lukuun ottamatta.

Mutta hyviäkin esimerkkejä löytyy.

Pohjois-Savon ympäristökeskus järjesti seutukuntatilaisuuksiensa yhteydessä kotivesistökyselyn, johon tuli lähes sata vastausta – niiden mukana saatiin tietoa kymmenistä vesistöistä ja niiden tilasta. Kommentteja pyydettiin onnistumisista vesistöjen hoidossa, havaituista ongelmista, vesistöjen tilasta ja kunnostusehdotuksista. Vastaukset sai kohdistaa yksittäisiin, vastaajille tuttuihin järviin tai jokiin. Kuten ystävänikin, vastanneista valtaosa oli myös halukas osallistumaan vesienhoitoon jossakin muodossa.

Hämeen ympäristökeskuksen yleisönosastokirjoitus paikallisissa sanomalehdissä sai kymmenet ihmiset vastaamaan kuulemiseen. Ympäristökeskuksen taustamateriaaliinkin vinkattiin, mutta lähtökohtana olivat ihmisten omat mielipiteet. Riitti, että oli sanottavaa vaikka omasta mökkijärvestä. Asiantuntijoiden tehtävänä on yhdistää ja tulkita yksittäiset kommentit ja huolenaiheet kattavaan vesienhoitosuunnitelmaan.

Tornionjoen alueella kansalaisille tehty nettikysely osoitti, että melonta ja uinti koettiin miltei yhtä tärkeiksi vedenkäyttömuodoiksi kuin kalastus. Yhtymäkohtia kansalaisten kiinnostukseen pitäisi siis hakea muualtakin kuin kalamarkkinoilta. Nettikyselyiden osoitetta ja kuulemista voisi mainostaa myös toreilla, festareilla, uimarannoilla tai bussipysäkkien mainospylväissä.

Luonto-Liiton Itämerilähettiläät keräsivät koululaisten kommentteja kouluvierailuillaan. Kyselyssä pyydettiin kirjaamaan vastaajalle tärkeitä paikkoja vesistöillä tai meren rannalla, mitä siellä tekee ja onko vastaan tullut sinilevää tai muita haittoja ja ongelmia. 

Asiat konkretisoituvat, kun jokin koskettaa omaa lähiympäristöä ja elämää. Kesäretki uimarannalle hyvä kirja kainalossa tai pysähdys työmatkan metsäreitille kuuntelemaan puron solinaa on tärkeää. Lapsuuteni kesien järven ympäri kulkee hieno lenkkipolku keskellä salaperäistä rantametsää. Toivoisinkin, että tätä kaikkea ei tuhota rakentamisessa tai pilata ravinteilla. Ehkä siitä voisi kommentoida ympäristökeskukselle?

Edellytys sille, että kansalaiset vastaavat ympäristöään koskeviin kyselyihin on, että vastaamalla todella voi vaikuttaa.

Vaikka kommentoimisen kanavia löytyisi ja vastaukset kirjattaisiin ylös, ollaan vasta puolimatkassa. Edellytys sille, että kansalaiset vastaavat ympäristöään koskeviin kyselyihin on, että vastaamalla todella voi vaikuttaa. Nyt vastaajilla on takanaan EU:n lainsäädäntö (se vesipolitiikan puitedirektiivi), joka takaa, että ympäristökeskukset ja EU:n jäsenvaltiot hoitavat homman mallikkaasti.

Hämeen ympäristökeskuksen sanoin: "Vesille tarttis tehrä jotain. Vai tarttisko?"
Kolmas ja tämän kierroksen viimeinen kuuleminen vesienhoidosta 30.9.2008-30.3.2009.

Hannele Ahponen
Luonnonsuojeluliiton vesiensuojeluhankkeen koordinaattori

• Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö Ympäristökeskuksen sivuilla