Voiko ihminen olla metsän kummi?
Kolumni 28.10.2009 Anna Puu
Kun pohdin omaa kiinnostustani ympäristöasioihin, ihmettelen mistä se on saanut alkunsa. Olen aika varma siitä, ettei se ole lähtöisin perheestäni. Vaikka isäni olikin jyrkästi roskaamista vastaan
ja iskosti sen myös minuun, ei meillä koskaan mitään kierrätetty tai
puhuttu luontoarvoista.
Toisaalta kaikki parhaimmat lapsuus- ja nuoruusmuistoni liittyvät jollain tavalla luontoon ja erityisesti metsään: kesät mökillä metsän keskellä, talviset hiihtoretket mummun kanssa Imatran metsissä ja ystävien kanssa hengailu Outokummun metsiköissä ja pusikoissa (siellä sai rauhassa istuskella). Mutta vasta opiskeluaikoina kiinnostukseni ympäristöasioihin konkretisoitui ja aloin oikeasti miettiä, että millainen vaikutus ihmisten tekemisillä on ympäröivään luontoon. Voin kertoa, että asian tajuaminen on vähintäänkin masentava kokemus, ja siinä suuressa kuviossa yksi pieni ihminen tuntee olonsa voimattomaksi.
Luin yhtenä kesäisenä päivänä sähköpostejani, joiden joukossa oli yhteydenotto Suomen luonnonsuojeluliitolta. SLL:ssa joku oli varmaankin lukenut ympäristökiinnostuksestani tai kierrätysmieltymyksistäni, sillä sähköpostissa kyseltiin olisinko kiinnostunut lähtemään mukaan heidän metsiensuojelutoimintaansa, metsäkummiksi.
En ole kenenkään kummi, mutta voisin kuvitella, että kummiksi pyytäminen on yksi hienoimmista eleistä ja suurimmista kunnioista. Olinkin äärimmäisen iloinen ja otettu saamastani pyynnöstä, joten vastasin postiin heti myöntyvästi, ilman sen kummemmin ajattelematta asiaa.
Teen usein asioita ja päätöksia pelkän intuition perusteella - liika analysointi saa aikaan lähinnä aivosolmuja eikä anna vastausta suuntaan eikä toiseen. Tiedättekö sen tunteen, kun kuulee jonkun hyvän kappaleen ja se sytyttää heti ensitahdeista asti? No, samankaltainen reaktio tuli metsäkummiudesta, en osaa selittää sitä sen paremmin.
Metsäkummius. Tiedän kyllä mitä perinteinen uskonnollinen kummius tarkoittaa, mutta mitä yhteistä sillä on metsäkummiuden kanssa? Ja voiko ihminen ylipäänsä olla metsän kummi?
Uskonnollisessa merkityksessä kummin tehtävänä on toimia hengellisenä esimerkkinä ja tuntea oma uskontonsa, jotta pystyy siirtämään tietonsa ja taitonsa myös kummilapselleen. Kehitysyhteistyön puitteissa taas voi olla kummi lahjoittamalla tietyn summan rahaa kuukaudessa. Kummatkaan määritelmät eivät selitä omaa käsitystäni metsäkummiudesta, metsien puolustajana ja metsien suojelun puolestapuhujana. Taidan taas luottaa siihen niin kutsuttuun mututuntumaan tässäkin asiassa.
En suostu seisomaan tumput suorina. Onhan rakastamansa asian puolesta tehtävä edes jotain - ja metsä on juuri sitä, rakastamani asia. En ole metsäasiantuntija enkä ole hyvä tunnistamaan sieniä, kasveja tai lintulajeja, mutta rakastan metsässä kävelyä ja oleilua, metsän värejä, estetiikkaa, tuoksua, ääniä, sen kätkemää elämää, rauhan tunnetta ja kaikkea mitä se vain tarjoaa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen ihminen voi löytää itsensä metsässä, vaikka olisi kuinka urbanisoitunut. Toivon, että tulevan metsäkummiusvuoteni aikana mahdollisimman moni kanssatallaaja inspiroituisi metsistä ja ymmärtäisi niiden suojelun tärkeyden, sillä Suomessakin luonnontilaiset metsät ovat hupenemassa talousmetsän tieltä ilman arvokasta suojelutyötä.
Tämän syksyn suurimpia murheenaiheitani on ollut se, etten ajanpuutteen takia päässyt Lappiin ruskavaellukselle. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että myös Helsingistä ja sen lähiseuduilta löytyy hienoja patikointikohteita, kun vain tajuaa etsiä. Olen asunut Helsingissä kohta kolme vuotta ja häpeäkseni en ole esimerkiksi tiennyt Luukin ulkoilualueen olemassaolosta. Lupaan itselleni ottavani tulevaisuudessa näistä asioista paremmin selvää, enkä vain nurise kotona kun ei ehdi Lappiin tai Itä-Suomeen patikoimaan!
Ja lupaan myös raportoida löydöksistäni, kokemuksistani ja mietinnöistäni pitkin tulevaa vuotta. Nyt en kuitenkaan mukavuudenhaluisena lähde harhailemaan sateiseen metsään, vaan vedän viltin korviini ja ihmettelen miten tähän aikaan voi olla jo näin pimeää... Lunta ja hiihtolatuja odotellessa.
- Anna Puu
Anna Puu on Suomen luonnonsuojeluliiton metsäkummi. Lue lisää: www.sll.fi/metsakampanja.
Kuvat SLL / Mikko Käkelä