Laturihelvetti ja piuhat poikki
Kolumni 25.1.2010 Teemu Tuovinen
Nämä ihanaiset pienet viihde-elektroniikan ruokkimiseen tarkoitetut laturit ovat vallanneet talomme. Laskin niitä tusinan, enkä päässyt edes loppuun. Tiedän, että ainakin pari kannettavan laturia ja sen toisen autolaturi jäivät pois laskuista. Ne pirun laturit varmasti lisääntyvät jossakin komeron sopukoissa ja olen pian itsekin latauksen tarpeessa. En suoraan sanoen tiennyt, mihin ne kaikki edes kuuluivat. Niitä on kaikkialla ja samannäköisiä mutta jokainen pukkaa tuulisähköpistorasiamme kautta ulos eri volttimääriä piuhastaan. Ja jokainen piuhan pää on erilainen. Vaadin tasapäistämistä tässä asiassa!
Laturihelvetti, tämä kansainvälisten sopimusongelmien tuoma ”Kiinailmiö” repii hermot ja katkoo kaapelit. Digikameralle omansa ja toiselle omansa, yhteen menee paristoja ja minähän lataan niitäkin. Akkuparistoja on laatikoissa, on ladattuja ja lataamattomia. Videokamera, navigaattori otsalamppu ja kaikkiin niihin oma laturi. Jokainen härveli puhuu omaa kieltään. On Bluetoothia, optista ja analogista systeemiä on digisitä ja digitätä. Ja jokaisessa myyntilaatikossa oli vielä jokaiseen omat usb-wirefire-rca-av-output-kaapelinsa – ihan vain varmuudeksi, kun ei tehtaansetä voi olla varma, että taloudesta löytyy niitä jo ennestään kaksin kappalein. No, itseänihän tässä saa syyttää, kun on moista roinaa kotiinsa hankkinut. Tarpeeseen – kaiketi joskus näinkin.
Mutta mikä kumma siinä on, jotta edes kännykkävalmistajat eivät saa jo aikaan sitä yhtä ja samanlaista laturia. Paljon on siitäkin puhuttu, mutta missä sekin päätös viipyy? Sitten ei enää jäisi tähänkään talouteen kuin ne loput kymmenen pientä vekotinta, joita jokaista hoivataan omalla lataustoosallaan. Ja lie koskahan sen tuhat tuntia puhutun kännykkänsäkin uudistaisi? Ehkä sitten kun laturihelvetti saa lopullisen niitin otsaansa sen odotetun standardin myötä. Siihen siis menee vielä kauan. Pitänee palata lankapuhelimen käyttöön. Ihan vain varoiksi. Siinä ei ainakaan ole laturia.
Teemu Tuovinen, Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin aluesihteeri
Kommentoi kolumnia! Kirjoita asiallisesti ja mielellään omalla nimellä. Kommenttisi julkaistaan tällä sivulla tarkistuksen jälkeen. Punaisella täplällä merkityt kohdat ovat pakollisia täyttää.
Kommentteja kolumniin "Laturihelvetti ja piuhat poikki"
Ei latureita: Heikki Partanen 25.1.2010
Olen pienituloinen eläkeläinen, tietokonekin on lainassa, koska olen mielenterveysyhdistyksen rahastonhoitaja, joten ei ole ollut vara hankkia teknisiä vempaimia eikä niiden latureita.
Totta!: Keijo T. 26.1.2010
Teemu ilmaisee sen, mikä on tämän päivän arkea. Latureita ja ladattavia kapineita tosiaan löytyy nykyihmisen kaapeista ja pöydiltä piisalle asti. Jutun luettuani laskeskelin vähän ja tulos oli sellainen, ettei kehtaa sanoa. Varsinaisia akkulaturejakin, erilaisia, on ainakin neljä. Ja ladattavia sormiakkuja kymmenittäin. Ja usein akut ovat vieläpä tyhjiä silloin, kun niitä tarvitsisi! Millä ennen pärjäsi?!!
Koska...: Kirsi H. 26.1.2010
Ei ne halua ne kännykkävalmistajat yhdenmukaistaa latureitaan. Joku siinä on. Joko haluavat myydä myymisen ilosta, tai sitten ovat vain pirullisia luonteiltaan. Toinen, verrattavissa oleva, nykyihmisen paljousongelma on salasanojen määrä. Niiden kanssa vasta hukassa onkin, vaikka eivät viekään tilaa piirongin laatikoissa. Aivoista vievät. Huonoon suuntaan ollaan siis menossa. Runsaudenpula ei ole luksusta, vaan laaduttomuutta. Otetaan esimerkki ravintolamaailmasta: mitä luokattomampi pikaruokala, sitä enemmän on listalla erilaista valittavaa. Otatko 20 cm sämpylää vai 22, 25, 30 ja otatko tomaatti-, kaali-, valkosipuli-, tai mitäliekastiketta ja pälä pälä. Hienossa ravintolassa on kolme pääruokavaihtoehtoa. Se, jos mikä on luksusta!
