Lahjoja Jouluksi

Luonnonystävän Joululahjalista on lyhyt. Lyhyt se voi olla siksi, että ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole, mutta lyhyt se on myös siinä tapauksessa, että rahaa on. Mainosten perässä kauppaan ei ainakaan pidä rynnätä. Luonnonystävä viskaa mainokset, jotka ”Ei mainoksia” -tarrasta huolimatta postista tupsahtavat, suoraan paperinkeräykseen – elleivät lapset ensin askartele värikkäistä kuvista jotakin hauskaa.

Vaikka markkinamiehet patistelevat ihmisiä kuluttamaan, ”jotta talouden pyörät pyörisivät”, pitää luonnonystävä kukkaronnyörit tiukalla. Jatkuvan kasvun uskonto joutuu jossakin vaiheessa joka tapauksessa mahdottomana väistymään. Olisiko väärin, jo se väistyisi vaikka juuri nyt? Lama on vain nimi, jolla ihmisiä pelotellaan. Elintasokin on vain sana, jolla yritetään todistaa, että lisää tarpeetonta rojua tarvitaan. Ei sitä tarvita.

Luonnonystävä voi laman alkamisesta huolimatta parantaa elämisentasoaan jättämällä rojun perässä juoksemisen – Jouluna lahjat kauppoihin. Tavaran sijaan ystäviä voi ilahduttamalla hetkellä aikaa ja lämpimiä ajatuksia, tai aineettomalla lahjalla. Lahjaksi voi antaa palveluja tai maailman ongelmien parantamista. En ole aivan varma, onko vuohen lahjoittaminen kehitysmaahan kaiken kaikkiaan hyvä asia, vaikka hetkellisesti se inhimillistä hätää varmasti helpottaakin. Varmasti hyödyllistä sen sijaan on lahjoittaa globaalien tai kotimaisten ympäristöongelmien ratkaisuun – siis ostaa työtä elinkelpoisen maapallon puolesta. Tämä onnistuu mm. Luonnonsuojeluliiton nettisivujen kautta. Ja jos välttämättä jotakin tavaraa haluaa ystävälle ojentaa, voi toki kutoa lahjaksi myös söpöt villasukat tai värkätä olkihimmelin – niihin maailma tuskin kaatuu.

Elintaso on vain sana, jolla yritetään todistaa, että lisää tarpeetonta rojua tarvitaan.

Lahjana luonnolle ja läheisilleen, voi myös vapaaehtoisesti lyhentää työaikaansa ja lisätä vapaata aikaa. Se kasvattaa onnellisuutta niin lyhentäjän lähiympäristössä kuin aiemmin työtä vailla olleen ja tämän myötä osa-aikatyöllistyneenkin ympärillä. Vähemmällä rahalla tulee samalla kuluttaneeksi vähemmän luonnonvaroja ja kuin huomaamatta pienentäneeksi hiilijalanjälkeään. Eihän yhden ihmisen vaikutus ole suuri, mutta on kivaa olla edelläkävijä. Ilmasto-, raaka-aine-, ruoka- ja biodiversiteettikriisien kiristäessä otteitaan, tulevat muutkin perässä, ennemmin tai myöhemmin, vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta. 

Jos joskus, niin ainakin Jouluna on sopiva aika hiljentyä kotikonnuille. Ei tarvitse juosta kaupoissa, matkustaa maailmalla tai ylipäätään tehdä mitään. Ihmisen perusoikeuksiin tulisi kuulua myös oikeus hiljaisuuteen ja pimeyteen. Nautitaan niistä Jouluna. Ajattelukaan ei ole pahasta.  Parhaat edellytykset ajatusten lentoon saa yksin talvisessa metsässä. Mutta tuleeko talvea Etelä-Suomeen? Tai muutaman vuosikymmenen päästä edes pohjoiseen? Paljon inhimillistä iloa (ja myös kärsimystä) on kiinni maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen onnistumisesta. Toivottavasti ajattelu ei lopu lumen mukana.

Jos jotain Joulupukilta suomalaisille toivoisin, niin puhdasta pulverilunta ja yksin ikimetsän hiljaisuudessa hiihtelemisen tuomaa elämystä. Rauhaisaa Joulunaikaa kaikille!

Kuva: Mikko Käkelä