Lähiluonto kunniaan
Kolumni 18.2.2010 Risto Sulkava
Lähellä olevaan helposti tottuu. Sen hienoutta ei tahdo huomata ennen kuin on liian myöhäistä; kun moto ryskää läheistä sienimetsääsi nurin, olet auttamatta myöhässä. Samalla asuntosi arvo laskee, halusit sitä myöntää tai et.
Olisi vihdoin aika huomata, että luonnontilainen metsä, suo tai hallitusti hoitamaton kukkaketo todella on ylellisyyttä, viihtyvyystekijä, joka vaikuttaa myös asuma-alueen houkuttelevuuteen ja sitä kautta taloudelliseen arvoon. Jos toisella asuntoalueella on vieressään suojeltu metsä, toisella avohakkuualue, kumpaan sinä muuttaisit? Jos kävelymatkan päässä on kurjen huudoista kaikuva lakkasuo tai ojitettu, mäntyrääseikköä puskeva entinen suo, kummassa mieluummin asut? Entä haluatko turpeenkaivualueen kesämökkijärveesi laskevan puron yläjuoksulle vai kuulostaisiko aikanaan ojitetun suon ennallistaminen paremmalta? Perustuipa päätöksesi tunteeseen tai taloudelliseen laskelmaan, päädyt luultavasti samaan valintaan.
Ympäröivän luonnon laatu on jo merkittävä asia viihtyvyydelle ja terveydellekin. Mutta laatuluontoa ei ole tarkemmin määritelty. Ehkä ei tarvitsekaan, sillä asia lienee selviö; laadukasta on monimuotoinen, hyvinvoiva luonto. Vähälajinen puupelto ei tuo laadukasta luontokokemusta. Ojitetulla suolla on vaikea edes kulkea, eikä turvekenttäaavikolle mene kukaan vahingossakaan. Veden laatu on suoraan verrannollinen mökkitontin arvoon – kukapa haluaisi itselleen kesäpaikan sinileväpuuron rannalta. Luonnontilaisessa metsässä tai suolla on aina erilaista nähtävää, monenlaisia kasveja, eläimiä, erilaisia puuvänkyröitä ja piilopaikkoja lasten leikkeihin. Toivottavasti lapset myös saisivat näistä nauttia, sillä mikään ei ole yhtä turvallinen ja kehittävä paikka lapselle kuin suomalainen metsä – toki sopivasti vanhempien valvonnassa. Lapsikin siis tunnistaa laadukkaan luontokohteen. Tunnistatko sinä oman laadukkaan lähiluontokohteesi?
Laadukkaan luontokohteen tunnistaa myös siitä, että sillä elää paljon juuri sen kaltaiseen luontoon sopeutunutta lajistoa. Kun ihmistoiminta muuttaa luontoa lähes kaikkialla, monet lajit niin metsissä, soilla kuin niityilläkin ovat vähentyneet tai jo uhanalaistuneet. Usein ihmisten, taajamien, lähipiirissä on jäljellä enemmän luontoarvoja kuin ”siellä jossakin”, kuvitelluilla laajoilla takamaa-alueilla. Erämaita on vain Lapin suurilla suojelualueilla, muualla ne on pääosin jo aikoja sitten muutettu ”tehohoidetuiksi”. Metsät on avohakattu, suot ojitettu ja niityt kasvaneet umpeen. Jäljellä on vain sirpaleita, jotka eivät kykene ylläpitämään alkuperäistä lajistoa. Monet lajit kaipaavat eriasteista luonnontilaisuutta tai ainakin erilaisia häiriöitä kuin tehohoito aiheuttaa. Osan näistä otuksista hätää voi suuresti helpottaa, jos ihmiset ylläpitävät lähellään niille sopivia elinpaikkoja.
Luonnon etu on myös oma etumme. Jos lähimetsä sopii liito-oravalle – joka kokemuksen tuomalla varmuudella todettakoon myös mitä hienoimmaksi kotipihan asukiksi – se on myös loistava sieni- ja marjapaikka sekä lasten temmellyskenttä. Lapset ja liito-oravat eivät toisiaan häiritse, mutta tykkäävät samoista metsistä. Sama metsä sopii hyvin noin parille tuhannelle suomalaiselle metsälajille. Asuntoalueesi arvoa ylläpitävä ja terveyttäsi edistävä lähivirkistyspaikkasi voi auttaa myös lajistonsuojelussa. Aikamoista monikäyttöä.
Entä oletko valmis toimimaan, jotta laadukas lähimetsäsi, suosi tai niittysi säilyy ja asuma-alueesi arvo nousee? Toivottavasti mahdollisimman moni on. Vain toimimalla itse ja yhdessä muiden alueen asukkaiden kanssa, voit onnistua turvaamaan lähiluontokohteesi. Suomen luonnonsuojeluliiton lähiluontokampanja auttaa sinut alkuun. Onnea matkaan, sillä vain sinä voit tietää sen oikean kohteen ja auttaa lähiluontoasi. Apua saat Luonnonsuojeluliitosta ja paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä. Ota rohkeasti yhteyttä.
Risto Sulkava, Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja
ps. www.sll.fi/lumo2010/lahiluonto
Kommentoi kolumnia! Kirjoita asiallisesti ja mielellään omalla nimellä. Kommenttisi julkaistaan tällä sivulla tarkistuksen jälkeen. Punaisella täplällä merkityt kohdat ovat pakollisia täyttää.








