Jää hyvästi, lumi

Ainakin nuoremmille eteläsuomalaisille: kaikkien aikojen lumitalvi! Tämän jälkeen kevät tuntuu keväältä ja kesä ansaitulta.

Kaikki eivät riemuinneet. Mahtavat kinokset ja jääpuikot toivat esiin uutta ajattelua. Lumesta puhuttiin nyt aiempaa useammin jätteenä, ongelmana, vaaranlähteenä. Lumelle laskettiin hintaa, siitä tuli kustannus.

Lumi, tai sen puute, on ollut aiempina vuosina ehkä merkittävin herättäjä ilmastonmuutokseen. Nyt kokemamme lumitalvi näkyi jo ilmastoasenteissa. Huolet huojenivat. Ehkä ilmastonmuutosta ei sittenkään tule, toivoi moni puolisalaa. YLEn uutisten tuoreesta tutkimuksesta kävi ilmi, että joka toinen suomalainen on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen seurauksia liioitellaan.

Lunta tulee tiettävästi tulevinakin talvina, mutta ailahtelevammin. Edellisenä talvena Pohjois-Amerikka sai kiereksiä lumessa. Tänä talvena oli Euroopan vuoro. Jatkossa talvet myös pimenevät. Heijastava lumipeite lähes kaksinkertaistaa valon määrän.

Urbaaneille ihmisille suhde säähän on elävän luontosuhteen viimeisiä riekaleita. Se on edelleenkin Suomen, ja maailman, paras puheenaihe. Small talkissa voi aina hipaista säätä.

Suomi on luminen ja jäinen maa. Luontomme on siihen täysin sopeutunut. Kielemmekin kertoo siitä. Tämäkin muuttuu.

Jatkossa kadotamme kauniita lunta kuvaavia sanojamme kuten viti, kohvakka ja tykky niin edelleen. Tiera on melkein jo mennyt. Se tarkoittaa kavion- tai kengänpohjaan kertyvää lumipaakkua. Tilalle saamme tietoyhteiskunnan termejä.

Matti Nieminen, Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö