Yhdyskuntalinnut – vihattavia vai rakastettavia ?

Seppo J. Ojala
Kolumni 6.9.2007

Usein kuulemme ja toistelemme, että Suomessa on hyvä asua ja elää. Olemme kuin lintukodossa, jossa meitä ei vaarat eikä ”viholliset” uhkaa. Tästäkö sitten johtuu se tuskailu ja hätähuuto, joita ajoittain nostetaan uutisotsikoihin luonnossa elävien eläinten ja lintujen aiheuttamien ”tuhojen” vuoksi. Milloin ihmisten henki on vaarassa petojen hyökkäysten vuoksi, tautivaaran vuoksi tai korvin kuultavat äänet tekevät ihmiset hulluiksi. Monia syitä on löydetty!

Kuluneen kesän yhdeksi ongelmakohteeksi on nostettu lokit. Helsingin kauppatorin ja Kruunupyyn Teerijärven lokkipopulaatiot on näyttävästi uutisoitu ihmisten terveyttä ja rauhaa häiritsevinä kohteina. Lokkien välityksellä tehdään jopa eduskunnassakin politiikkaa.

Lokkien välityksellä tehdään jopa eduskunnassakin politiikkaa.

Ympäristöministeriäkin on huudettu apuun, ja hän onkin käynyt katsomassa Teerijärven lintuja. Vanha sanonta puurojen ja vellien sekaisin menosta sopinee tässäkin. Eli, unohdetaan syyt ja kirotaan seurauksia.

Euroopassa tavataan 16 pesivää lokkilajia. Suomessa pesii kuusi lokkilajia. Lokit tulevat meillä pesimään huhti-toukokuussa ja poistuvat omilla siivillään heinäkuun lopulla. Yhdyskunnissa pesivät lokit – meillä naurulokki ja pikkulokki – valitsevat suotuisan pesimispaikan. Se tarkoittaa matalia kasvillisuuden peittämiä rantoja, joista ravinnonhakumatkat voivat ulottua kymmenienkin kilometrien päähän. Kaupunkien kauppatoreilla lokit oppivat saamaan pikaruokajätteitä. Tavanomaisimmat puhdistajat toreilla ovat nauru-, kala- ja harmaalokkeja.

Varsinaisiksi ruokintapaikoiksi näille lajeille ja varislinnuille ovat muodostuneet avoimet kaatopaikat, biokompostointialueet ja turkistarhat. Niille haetaan tappolupia ja syyllistetään ympäristökeskuksia, kun rauhoitettujen lintujen hävittämistä ei sallita. Eri puolilla Suomea riistanhoitopiirit myöntävät tappolupia pesimisaikanakin rauhoittamattomien lajien hävittämiseksi!

Ammuskelu on todella järjetöntä toimintaa, koska ruokaa on tarjolla yllinkyllin samaan aikaan kun lintuja yritetään karkottaa alueelta.

Ammuskelu on todella järjetöntä toimintaa, koska ruokaa on tarjolla yllinkyllin samaan aikaan kun lintuja yritetään karkottaa alueelta. Tämä ongelma kyllä paikoitellen tunnetaankin, mutta paineet ovat kovia lupien saamiseksi. Ammuskelijoiden lajituntemus ei voi olla parempi kuin kokeneiden lintujen havainnoitsijoiden, joilla niilläkin on vaikeuksia tunnistaa lokkien nuoria ikäluokkia toisistaan. Saalistuspaineessa putoaa uhanalainen selkälokki siinä kuin harmaalokkikin. Toisiko apua asiaan linnun arvon, 757 euron, maksattaminen vastuussa olevalta?

Valtiovallan – ja politiikkaa tekevien – tuleekin kiinnittää huomiota ja edistää lupa- ja rahoituskeinojen kehittämisen kautta ratkaisuja koettuihin ongelmiin. Jätteen syntymistä tulee kaikin keinoin estää. Biojätteen käsittelyä ja sen hyödyntämistä tulee tehostaa siten, ettei lisäongelmia synnytetä. Turkistarhausten rakennus- ja käyttölupiin tulee lisätä vesiensuojelumääräysten ohella edellytys ruokajätteen talteenotosta ilman lokkien antamaa apua. Myös varjotalojen katoille asennetut siimalangat estävät lintujen ”odotustilojen” käytön. Rahoitusratkaisujen avulla kaikki tämäkin auttaa ympäröivää yhteiskuntaa pelkästään ihastelemaan lokkien vapaata ilmatilan hallintaa.

Lintujen tappoluvat eivät kuulu sivistyskansana itseään pitäville lintukotolaisille.

Lintujen tappoluvat eivät kuulu sivistyskansana itseään pitäville lintukotolaisille. Linnut tulevat ja menevät. Varsinkin yhdyskuntalinnut oppivat käyttämään ihmisten tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen. Kumpi onkaan viisaampi, ihminen, vaiko vaistojensa varassa toimivat linnut?

Seppo J. Ojala
Pohjanmaan piirin
puheenjohtaja