Ihan vapaaehtoisesti
"Olen täällä vapaaehtoisena työntekijänä". Petroskoilaiselle taksikuskille käsite oli selvästi uusi. Vaikka esteenä ei olisi ollut edes puutteellinen venäjänkielen taitoni niin asian selittäminen olisi silti varmasti saanut minut takeltelemaan. Yritin selittää, että teknisesti ottaen teen ihan oikeasti töitä, mutta en varsinaisesti saa palkkaa. Taksikuski näytti entistä hölmistyneemmältä. Äkkiseltään ei lienee kuulostanut kovin järkevältä.
Olen nyt neljän kuukauden ajan tehnyt täysiä työviikkoja Karjalaisen luonnonsuojelujärjestön SPOK:in toimistolla, istunut palavereissa, osallistunut maastoreissuihin ja tutustunut järjestön yhteistyökumppaneihin siinä missä muutkin työntekijät. Erona kuitenkin, ettei minulle makseta varsinaista palkkaa, eikä minulla, keskeneräisellä, venäjää taitamattomalla suomalaisella ekologian opiskelijalla normaalisti olisi mitään asiaa Karjalan metsiensuojelun kärkijoukoissa. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan.
Aiemmin olen löytänyt itseni istuttamassa banaanipuita, esitelmöimässä koululaisille ilmastonmuutoksesta, järjestämässä mielenosoitusta ja puhumassa silmäätekevien poliitikkojen kanssa... vain koska olen ollut vapaaehtoinen järjestöaktiivi. Ja nyt yhtenä Suomen luonnonsuojeluliiton lähettämistä kansainvälisistä vapaaehtoisista, olen päässyt maistamaan venäläistä arkea ja seuraamaan paikallista luonnonsuojelutyötä. Euroopan unionin vapaaehtoisohjelman tuella saan katon pään päälle ja ruokaa. Minun ei ole tarvinnut antaa kuin aikaani ja hieman vaivaani.
Vapaaehtoisista puhutaan järjestötoiminnassa paljon. Ilman vapaaehtoisesti toimivia jäseniä, paikallisyhdistyksiä ja jopa työntekijöitä, moni järjestö olisi vain ranka siitä mitä todellisuudessa ovat. Vaikka vapaaehtoisilla onkin järjestötoiminnalle arvokasta annettavaa, paljon on myös vapaaehtoisilla saatavaa. Saadut kokemukset ja opitut asiat jäävät vain helposti huomaamatta. EU:n vapaaehtoisohjelmassa sitä kaikkea kutsutaan koreasti epämuodolliseksi oppimiseksi.Vapaaehtoistoiminnassa, oli se sitten omassa kyläyhdistyksessä tai ulkomaalaisessa kansalaisjärjestössä, tulee väkisinkin kerättyä erilaisia elämäntaitoja, joista korkeakouludiplomeja ei ole edes saatavilla. EU:n vapaaehtoisohjelmassa koitetaankin tietoisesti hahmottaa ja kartoittaa näitä taitoja. Se auttaa itseäkin ymmärtämään miksi sitä niin mielellään laittaa energiaansa kaikenlaiseen palkattomaan puuhasteluun ja helpottaa taidoista hyötymistä tulevaisuudessa.
Asian selittäminen yhden taksimatkan aikana alkoi kuitenkin tuntua mahdottomalta. Tyydyin jättämään taksikuskin siihen uskoon, että olen vähän hassahtanut suomalainen, joka ei tarvitse edes palkkaa työstään ja jätin kertomatta kuinka vapaaehtoistyöskentely on tarjonnut minulle mahdollisuuksia tehdä merkitykselliseltä tuntuvia asioita sekä elämäni mielenkiintoisimipia ja opettavimpia kokemuksia.
Sini Eräjää
kirjoittaja työskentelee Karjalan Petroskoissa vapaaehtoisena työntekijänä paikallisessa luonnonsuojelujärjestössä, Euroopan Unionin Youth in Action-ohjelman tuella.
