Geenimaataloutta à la Sailas

Hampaaton vastaanotto varmistettiin tarjoamalla maataloustuottajille täkyinä perintöveronpoistoa ja bioenergiaa.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sd.) työryhmän tammikuinen raportti suomalaisen maatalouden kannattavuuden parantamisesta on jäänyt julkisuudessa varsin vähälle ruotimiselle. Kysymys ei ole mistä tahansa skenaarionivaskasta, vaan tähän aikaan vuodesta laadittuna se on mitä ilmeisimmin tulevan hallituksen maatalouspoliittisen ohjelman runko. Hampaaton vastaanotto varmistettiin tarjoamalla maataloustuottajille täkyinä perintöveronpoistoa ja bioenergiaa ja ujuttamalla varsinainen "vonkale" — geenimaatalous — puolihuolimattomasti sivulauseissa.

Geenimuuntelun riskit liittyvät ominaisuuksien kehittämiseen, muunneltujen kantojen rinnakkaiseloon ja kaupalliseen hyödyntämiseen. Vaikka geenimuuntelulla haluttaisiin kohdennetusti vaikuttaa vain kasvin yhteen ominaisuuteen, siirron seurauksena muuttunut geenien monimutkainen vuorovaikutussuhde voi tuottaa soluissa esim. allergeenisen tai jopa ravinnoksi kelpaamattoman, myrkyllisen yhdisteen.

Ympäristön kannalta ongelma on geenimuunneltujen kantojen sekä vahingossa tai tahallaan tuotettujen patogeenisten bakteeri- ja viruskantojen leviäminen ekosysteemiin. Geenimuuntelun moraaliset ongelmat puolestaan liittyvät ominaisuuksien patentointiin ja kaupalliseen hyödyntämiseen, jolloin ruuan tuotannon sääntely valuisi ylikansallisten elintarvikejättien käsiin. Geenimanipulaatiota on väitetty maailman nälkäongelman poistajaksi, mutta on hyvä muistaa, ettei maailmassa nykyäänkään ole ruokapulaa — ainoastaan halu jakaa ruoka oikeudenmukaisesti puuttuu.

Sailaksen työryhmän "uusi uljas maatalous" kaatunee ennen muuta karttaviin kuluttajiin. Kalliisti geneettisesti muokatuilla kasvituotteilla on ollut sellainen kiire markkinoille, että riskitutkimukset ovat jääneet laadullisesti ja määrällisesti pahasti jälkeen esimerkiksi lisäaineiden tai uusien lääkeaineiden edellyttämistä testeistä.

Kuluttajien kannalta vähintä on vaatia kattavia merkintöjä elintarvikepakkauksiin.

Tässä tilanteessa kuluttajien kannalta vähintä on vaatia kattavia merkintöjä elintarvikepakkauksiin, jolloin jokainen voi itse päättää, ottaako riskiä vai ei. Geenivisioiden sijaan työryhmän olisi tullut erityisesti painottaa paikallisen ja omavaraisen tuotannon kehittämistä ja nostaa suomalaisen maatalouden valttia, suhteellisen puhtaita elintarvikkeita, viennin veturiksi.

Sari Essayah

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja