Älytarra hoi, älä jätä!

Metsäalalle on vaadittu uusien tuotteiden kehittämistä sitä äänekkäämmin, mitä selvemmäksi on käynyt vanhakantaisen sellunkeiton ja paperintuotannon kannattamattomuus. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Lauri Hetemäen mukaan esimerkiksi älytarrat eivät kuitenkaan tule olemaan metsäalan uusi leipäpuu siitä samasta syystä, miksi paperintuotantokin täältä pakenee: suhteellisen suuri etäisyys markkinoille ja suhteellisen kalliit työvoima ja raaka-aineet. Bulkkituotanto ei täällä kannata. Viisastenkivi saattaa pikemminkin löytyä energia-alalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan johda esimerkiksi UPM:n muuttamiseen energiayhtiöksi, jonka tärkein vientituote on ydinsähkö.

Kanto - metsäteollisuuden uusin huipputuote? Kuva: Harri Hölttä. 

Samaan aikaan toisaalla maan hallitus tukee jälleen metsäteollisuutta erilaisin porkkanoin. Paperidemarien räksyttäessä oppositiosta hallituksen on kovasti yritettävä näyttää puuhakkaalta, vaikka valtiovallalla onkin käytettävissään vain hyvin rajallinen keinovalikoima teollisuuden tekohengittämiseksi. Liikatuotantoon on hankala puuttua muuten kuin tuotantoa leikkaamalla, ja se tarkoittaa tehtaiden tai ainakin koneiden sulkemisia. Ja jos jossain, niin juuri Suomessa luulisi olevan useampaan otteeseen karaistua knowhow'ta siitä, että isoa itänaapuria on hankala pakottaa mihinkään sellaiseen, mikä ei sille ole mieleen. Venäjän puutullien näyttävät kuitenkin lykkääntyvän talouslaman takia.

Suurella osalla metsäteollisuuden elvytystoimista ei toki ole mitään tekemistä metsäalan nopean elvyttämisen kanssa, koska sellaisia toimia ei juurikaan ole. Mutta pitemmällä katsannolla alan kannattavuuteen vaikuttavia tukia metsäsektori on toki onnistunut itselleen haalimaan. Tukien saamista vauhdittaa yleensä se, jos laittaa tehtaan tai kaksi kiinni juuri ennen syksyn budjettiriihtä.

Osa alan pikaiseksi pelastuksi suunnatuista tuista ei kestä kriittistä arviointia. Millähän ihmeen perustein esimerkiksi taimikonhoitoon, metsäautoteiden kunnostamiseen tai kunnostusojituksiin syydetyt metsätaloustuet auttavat teollisuuden puunsaantia lähiaikoina? Niiden tulosten realisoitumisaika on aikaisintaan jossain vuosikymmenien päässä, eikä kukaan tiedä mitä metsistä silloin halutaan.

Metsien tila on muutenkin tällä hetkellä sellainen, että vaikka koko metsänhoitajakunta lähtisi seuraavaksi 30 vuodeksi muihin hommiin, metsien puumäärä kasvaisi kohisten. Samaan aikaan teollisuuden puuntarve laskee entisestään. Tämä yhtälö sai Helsingin Sanomien toimittaja Jyrki Iivosen (HS 3.10.2009) kysymään, mihin meillä tarvitaan metsälakia, joka velvoittaa uuden metsän istuttamiseen hakkuun jälkeen. Vain hieman vähemmän radikaalilla linjalla ovat olleet ne maa- ja metsätalousministeriltä sekä MTK:sta tulleet puheenvuorot, joissa on tuomittu ylettömät avohakkuut ja vaadittu metsänomistajille lisää vapauksia metsiensä käyttöön.

Metsälainsäädäntöä meillä epäilemättä edelleen tarvitaan ja avohakkuille on viimeinkin aika saada vaihtoehtoja. Mutta se, kannattaako metsäalan rajalliset määrärahat tällaisessa tilanteessa laittaa juuri taimikonhoitoon ja muuhun vastaavaan näpertelyyn, onkin sitten aivan eri juttu. Puuvarat kasvavat kohisten ilmankin. Olisivatko esimerkiksi muiden metsään perustuvien elinkeinojen, luontoarvojen suojelun tai vaikkapa niiden pahamaineisten uusien tuotteiden kehittämisen tukeminen kannattavampia sijoituksia? Vai kannattaisiko sittenkin ostaa koko rahalla intialaisia älytarroja, jotka kertoisivat väriä vaihtamalla onko nyt hyvä vai huono päivä myydä viimeisetkin metsäyhtiöiden osakkeet? Veikkaanpa, että kulutusmaitopurkin kyljestä tällaista älytarraa voisi olla vaikea huomata.

Harri Hölttä, Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija