Inarijärvellä kangistutaan kaavoihin
Kolumni 6.4.2011 Vesa Luhta
Inarijärven mökkivillitys on
huippuesimerkki siitä miten yksipuolinen luonnon taloudellinen
hyödyntäminen moukaroi maamme kansallisaarteita. Usean erillisen
kaavan kautta järven perinteinen maisemakuva ja ilme taotaan samalla
tuottamaan sijoittajien taskuun sievoisia voittoja. Yhteishyvää
jakaa myös Inarin kunta, joka laskelmoi saavansa kiinteistöverojen
avulla leveämpää leipää.
Kaavaselostuksia laaditaan taktiikalla, jossa yksityisen kansalaisen on lähes mahdoton asettua vastahankaan. Tarvitaan lähes juristin koulutus ja loputtomasti paneutumista, jotta kaavan sudenkuopat kyetään selvittämään, sen ilmeisestä lainvastaisuudesta huolimatta. Kun kaavamössöä suolletaan tarpeeksi ja monella erillisellä rintamalla, väsyy siinä vakaumuksellisinkin vastahangoittelija.
Inarin mökkikaavojen kummatuttavin piirre liittyy siihen, että valtaosa rakentamisesta on suunniteltu rantojensuojelu- ja Natura-kohteisiin. Kaavoittajan roolissa toimiva Inarin kunta on itsekin tietoinen, että rakentaminen niille onnistuu vain maankäyttö- ja rakennuslain porsaanreikien kautta. Laissa on poikkeuspykälä, jossa RSO-kohteisiin rakentaminen voidaan erikoistilanteessa sallia jo olemassa olevan rakennuskannan yhteyteen sellaisissa kunnissa, joissa on runsaasti kyseisiä RSO-alueita. Kaavoituksella näytään haettavan ennakkotapausta siitä, miten massiivista rakentamisen määrää voidaan poikkeuspykälällä perustella.
Kunnanvaltuuston jo hyväksymästä Ivalon alueen osayleiskaavasta on puurrettu hikiotsin useampi valitus Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Niiden käsittely kestää ensi syksyyn.
Ohessa on käynyt raastavasti ilmi, miten vähäisellä perehtymisellä kunnallistason rivipoliitikot pyrkivät oivaltamaan kaavojen todellisia merkityksiä. Valtaosalle heistä riittää perässänyökkäily kaavaa ajavien tahojen julmistellessa niiden välttämättömyyttä. Loput ostetaan lehmänkaupoilla ja omituisilla koplauksilla. Inarissakin monen mieli kääntyi kunnanjohtajan selvittäessä, ettei Veskoniemen perunapeltona olevaa hiekkatietä koskaan kunnosteta, ellei kaavaa hyväksytä.
Jostain löytyikin nopeasti pari miljoonaa euroa määrärahaa tiehankkeeseen, jota päätettiin vetää saman tien Nanguniemen kärkeen suunniteltuun 300 yksikön lomakylään. Perspuoli edellä puuhun meneminen kannattaa. Kun infrastruktuuri mökkikylän ytimeen on valmiina, ei sen tarpeellisuutta enää kukaan epäile. Kunnan oma kansanedustaja näkyy häärivän pesänjaossa innolla mukana.
Ydinkysymysten tuleekin kuulua: keitä varten näitä kaavoja tehdään? Minkälaisessa saunassa ensimmäiset sopimukset kaavoista on tehty, ja ketkä sen lauteilla on voideltu? Monennäköisiä kiinteistösijoittajia on jo Inarissa nähty, ja monet tunnetut rahamiehet käyvät Inarissa kyseenalaisilla metsästysretkillä.
Ainakin kunnanjohdon ajama pakkomökittäminen tarkkoine strategioineen vaikuttaa kovin valmiiksi rakennetulta palapeliltä.
Vesa Luhta, Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen inarilainen jäsen
Tue inarilaista kansanliikettä ja allekirjoita adressi "Inarijärvi säilytettävä erämaisena"








