Haitalliset vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Joissain paikoissa vieraslajeilla voi olla suurempi vaikutus monimuotoisuuteen kuin elinympäristöjen vähenemisellä ja pirstoutumisella. Vieraslajit kilpailevat uudella alueellaan kotoperäisen lajiston kanssa suoraan tai samoista resursseista, muuttavat ekosysteemin toimintaa muille lajeille epäsuotuisaksi tai voivat tuoda mukanaan uusia tauteja.

Mutta ehkäpä kyse onkin vain muukalaisia kohtaan kokemastamme epäluuloisuudesta? Miksemme vain antaisi kaikkien kukkien kukkia, varsinkin nätin näköisten? Sehän on vain hienoa että saamme Suomeen lisää lajeja, eikö vain?

Vastaus on ehdoton ei, mutta ehkä jättipalsamin (Impatiens glanfulifera) kohdalla tietyin edellytyksin kyllä.

Minulla on ollut kunnia biologian opinnoissani tutustua lähemmin tähän harmilliseen kaunokaiseen, ja olen myös oppinut tavallaan ihailemaan sitä. Nimittäin, jättipalsami on jopa yksivuotiseksi kasviksi todella tehokas lisääntymään. Yksi kasvi voi tuottaa parhaimmillaan jopa 4000 siementä ja keskimäärinkin pitkälle toista tuhatta. Siementen itävyysprosentti on noin 80 prosenttia, eli jättipalsami on todellinen virtuoosi lajissaan! Suuri siementuotanto onkin tarpeen, sillä laji pystyy lisääntyy ainoastaan siemenistään. Jättipalsamin kotipihaansa sulostuttamaan istuttaneet ihmiset ovat varmasti myös huomanneet tämän satojen taimien noustessa maasta seuraavana keväänä.

Jättipalsami on Himalajan länsiosista kotoisin oleva kauniskukkainen koristekasvi, joka on valloittanut maailmaa 1800-luvun toiselta puoliskolta lähtien. Jättipalsami luetaan haitallisiin vieraslajeihin, sillä se valtaa kasvupaikkoja kotoperäisiltä lajeilta yksipuolistaen erityisesti rakastamiensa joki- ja purovarsien kasvilajistoa. Jättipalsami muodostaa tiiviitä, muita lajeja tukahduttavia kasvustoja ja muuttaa myös kasvupaikan ravinnetasapainoa. Jättipalsami pystyy syrjäyttämään samalta kasvupaikalta jopa kasvimaailman koviksena tunnetun nokkosen (Urtica dioica).

Jättipalsami jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät sen hirveänä riesana, joka aivan kohta leviää naapurin puolelta omalle pihalle. Naapuri ei välttämättä taas halua pyynnöstä huolimatta nähdä turhaa vaivaa ja ryhtyä kitkemään pois rakasta "paukkukukkaa" ja pihan sulostuttajaa. Seurauksena voi olla naapurisovun menetys.

Toisaalta, jättipalsamista voisi tarkasti hallittuna olla hyötyäkin luonnonsuojelulle. Ajatelkaamme mesipistiäisiä, jotka ovat taantuneet ainakin Suomessa jo vuosien ajan. Jättipalsami on verraton medentuottaja, joka houkuttelee pölyttäjiä pitkienkin matkojen päästä, ja on siis syystäkin mehiläistarhaajien suosiossa. Entä jos jättipalsamia istutettaisiin kriittisille alueille ja katsotaan vahvistuvatko pistiäiskannat? Muistettaisiin vain katkoa siemenkodat pois ennen kuin poksunta alkaa. Toisaalta, mesipistiäisille suurempi harmi on ollut elinympäristöjen häviäminen, joten uuden ravintokasvin tarjoaminen ilman suurempaa suunnitelmaa olisi vain tekohengityksen antamista. Jättipalsami voisi myös muuttaa pölyttäjähyönteisten käyttäytymistä niin, että ne siirtyisivät suosimaan vieraslajia kotoperäisten lajien kustannuksella. Joten vielä ei kannata järjestää jättipalsamin istutustalkoita, tutkitaan asia ensin kunnolla.

Jättipalsami aiheuttaa harmia, mutta ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin jättiputket (Heracleum-suku), joiden kosketus voi aiheuttaa palovammamaisia oireita iholle. Puhumattakaan maan arvon alenemisesta, jos jättiputkikasvusto pääsee kunnolla villiintymään.

Haitallisten vieraslajien leviäminen maailmalla on tapahtunut ihmisen vaikutuksesta, joko vahingossa tai tarkoituksella. Vastuu tilanteen korjaamisesta on silti kokonaan meillä.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt vuosien ajan jättipalsamin torjuntatalkoita, jotta saisimme jättipalsamin pois purojemme varsilta ja lehdoista, minne se ei kuulu. Talkoita järjestetään vielä monet tämän kesän aikana. Katso ajat ja paikat Helsyn sivuilta ja tule paikalle kumisaappailla ja hyvillä hanskoilla varustettuna, niin aletaan hommiin!

Markus Seppälä
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen järjestösihteeri
ja biologian opiskelija, joka tekee graduaan jättipalsamista kesällä 2010