Toimimme maakunnan luonnon monimuotoisuuden ja kestävän elämäntavan puolesta ja yhdistystemme ja liiton linkkinä.
Lähes 20 000 km2 laaja alueemme on pääasiassa Järvi-Suomea, rajautuen lännessä ja pohjoisessa Suomenselän metsäiseen ja soiseen vedenjakajaseutuun. Alueemme on noin 6 % Suomen alasta, mutta suurempi kuin useat Euroopan valtiot ja suurempi kuin lähes neljännes maapallon valtiosta. Monipiirteinen luonto Joutsasta Kinnulaan ja Jämsästä ja Haapamäeltä Pihtiputaalle ’Lievestuoreen Liisan’ kotikulmilla on valtaosin, 14 000 km2 alalla taigametsämaata. Kymijoen vesistön yläosan järviä, jokia ja pienvesiä on alueellamme noin 3 200 km2. Pääosin metsiin rajoittuvaa, mutta yhä rakennetumpaa rantaviivaa on alueellamme yli 14 000 km.
Vaikka maisema on enimmäkseen kohtalaisen tasaista, tarjoaa etenkin suurjärvi Päijänteen ympäristön vuorimaa jylhiäkin näkymiä. Keski-Suomen arvokkaat ekologiset vyöhykkeet ovatkin pääasiassa Päijänteen ja Suomenselän jopa kansainvälisesti merkittävillä ekologisilla suuralueilla.
Pyrimme luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen ja kääntämiseen myönteiseen suuntaan. Tavoitteenamme on, että ihmiset arvostavat hyvää elinympäristöä enemmän kuin pelkkää taloudellista vaurautta.
Tule mukaan ja tue paikallisyhdistystemme ja piirin toimintaa!
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri, lyhyemmin Luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi, on osa arvostettua, puolueetonta Suomen luonnonsuojeluliittoa. Se täytti 80 vuotta vuonna 2018, ja on Suomen suurin luonnonsuojelujärjestö noin 30 000 jäsenellään. Piirimme on jäsenmäärältään neljänneksi suurin Luonnonsuojeluliiton 15 piiristä. Piirissämme on noin 1 500 maksanutta jäsentä 7 paikallisyhdistyksessä.
Toimintamme perustuu vapaaehtoiseen työhön ja yhteistyöhön muiden luonto- ja luonnonsuojeluyhdistysten kanssa. Tuemme ympäristön- ja luonnonsuojelukentän eri toimijoiden yhteistyötä. Piirillämme on vain yksi, osa-aikaiseksi palkattu työntekijä.
Viime vuosisata oli ympäristömuutosten aikaa, eikä Keski-Suomi ollut poikkeus. Työn iloa ja huolta riittää myös tällä vuosituhannella.
Luonnonsuojelupiirimme tekee monimuotoista suojelutyötä
Olemme esimerkiksi tehneet lukuisia suojeluesityksiä etenkin metsämailla, ehdotuksemme ja vaatimuksemme ovat koskeneet satoja yksittäisiä metsäkohteita. Vuonna 2012 METSO-suojeltiin piirimme toiminnan ja etenkin keuruulaisten metsiensuojelijoiden työn tuloksena suoraan 59 hehtaaria metsää. Aiemmin on Metsähallitus suojellut METSO-laajennoksilla metsää Keski-Suomesta yli 1 600 hehtaaria kohteissa, joista monet ovat olleet piirimme seuranta- ja suojeluesityskohteita. Tiukasti suojellun metsän ala maakunnassa on kasvanut noin 3,6 prosenttiin, vuosituhannen alun noin prosentista. Määrä on yhä vain murto-osa tarvittavasta.
Olemme selvittäneet viranomaisten ja yritysten toimia luonnonsuojeluun liittyen ja muistuttaneet ja valittaneet etenkin ojittamattomien soiden kaivuuhankkeista. Olemme muistuttaneet ja useimmiten valittaneet 43 uutta turpeenkaivuualaa Keski-Suomen maakunnassa koskevasta hankkeesta. Näistä suurin osa on pelastettu kokonaan turpeenkaivuulta ja yli 15 neliökilometriä, yli puolet alkuperäisestä kaivuuseen haetusta alasta, on jouduttu jättämään kaivamatta. Lähes kaikkiin muihinkin kohteisiimme on tullut lupaprosessissa parannuksia. Jyväskylän energian turpeenpoltto onkin pudonnut noin 40 %:iin huippuvuoden 2010 tasosta, sitä edeltävälle tasolle. Vähennys ei kuitenkaan riitä.
Olemme muistuttaneet myös jo viidestätoista (2022) ympäristölupien heikennyshakemuksesta turpeenkaivuualueilla -.
Turveyhtiöt ovat hakeneet myös heikennyksiä jo myönnettyihin ympäristölupiin, koska yhtiöt eivät ole lupauksistaan huolimatta saavuttaneet / halunneet käyttää riittävästi varoja kaikkien ympäristölupien ehtojen toteuttamiseen. Olemme lokakuuhun 2022 mennessä muistuttaneet 15:stä tallaisesta ympäristölupien vesittämishakemuksesta. Näistä muistutuskohteistamme on tähän mennessä ainakin neljässä lopetettu turpeenkaivuu, yhteensä yli 5,5 neliökilometrin alalla ja suuressa osassa muita kohteita turpeenkaivajien tavoitteisiin ei olla AVI:ssa suostuttu tai on suostuttu vain osittain.
Luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi on tehnyt vuodesta 2001 lähtien yhteensä yli 300 tiedotetta, kannanottoa, lausuntoa, muistutusta ym. Piiri on ollut mukana kaikkiaan noin sadassa virallisten yhteistyöryhmien kokouksessa. Olemme mukana muiden muassa maakunnan Ely-keskuksen neuvottelukunnassa, ylimaakunnallisessa Kalatalousalue-yhteistyöryhmässä, maakunnan vesiensuojelun yhteistyöryhmässä, maakunnan yhteistyö MYR-ryhmässä ja osallistumme vesiensuojeluun myös osana suotoimintaamme.
Suuret ydinenergian käyttöön liittyvät tuhohankkeet Keski-Suomessa, ydinjätteen hautaussuunnitelma Kivettyyn ja Vaarunvuori- pumppuvoimalakamppailu on voitettu. Vaarulle suunniteltiin suuri, Loviisan ydinvoimalayksikön tehoinen, sähköä syövä pumppuvoimala.
Yhä suuremmaksi murheeksi on täälläkin noussut sekä metsäluontomme nopea taantuminen ja ns. biotalous yleisemminkin Äänekosken sellutehdaslaajennoksen vauhdittamana. Turpeenkaivuun lisääminen on jyrkässä ristiriidassa suoluonnon suojelun ja ilmastonmuutoksen torjuntatyön kanssa. Keski-Suomi ja etenkin Jyväskylä maailman suurimpine turvevoimaloineen on soiden tuhoamisen keskus maailmassa. Turpeenpolton korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla vähentäisi Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä merkittävästi.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi olemme tehneet mm. toista sataa kannanottoa etenkin suotoiminnan osana, monet maakuntatasolla.
Luonnon tilasta maakunnassa ja piirin tavoitteista
Keski-Suomen luonnon tila heikkenee yhä. Kokonaisuutena etenkin useimpien harvinaisten ja uhanalaisten metsä- ja niittylajien tilanne heikkenee, eikä ahdingon syvenemiskehitykseen ole näköpiirissä muutosta. Erittäin ja äärimmäisen uhanalaisia eliölajeja on maakunnassamme toista sataa, ja hävinneitä lajeja vaikeasti arvioitava määrä. Vain joillakin osa-alueilla on edetty parempaan suuntaan.
Luontoa on tähänkin asti tuhottu pääasiassa vapaaehtoisesti. Siksi vapaaehtoinen suojelu ei näytä riittävän sen paremmin Keski-Suomessa esimerkiksi erittäin uhanalaisen alkuperäisen järvitaimenen, kuin Saimaalla norpan suhteen. Suomessa käytetään luonnon- ja ympäristönsuojeluun vain 0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun OECD:n maiden keskiarvo on 1,7 prosenttia.
Suurin ympäristöongelma maakunnassamme on moottoriliikenne, ja suurin luonnonsuojeluongelma metsätalouden valtavirta. Maakunnassamme korostuvat metsien ja soiden ahdinko, vesistöjen rehevöityminen ja ilmaston muuttaminen.
Seuraavassa luonnon tilasta ja tavoitteistamme eräillä osa-alueilla: metsät, suot ja ilmastonmuutos, vedet, liikenne, melu ja hiljaisuus, ilmansuojelu, ja kiviainekset ja sora.
Metsät
Maakunnassa on noin 10 % Suomen puuvaroista 1,4 miljoonan hehtaarin alalla (80 % maa-alasta), mutta vain noin 3,6 % metsistä on osoitettu lakisääteiseen suojeluun. Pelkästään Äänekosken sellutehdas laajennoksineen syö maakunnan metsiä avohakkuuala-yksiköiksi ”muunnettuna” lähes neliökilometrin vuorokaudessa, noin 350 km2 vuodessa.
Joillakin Suomen alueilla 10 % metsiensuojeluasteeseen on jo päästy, ja toisaalla siihen pyritään. Silti Suomen metsälajien uhanalaistumista on saatu vain hidastumaan (Suomen metsät 2007 -raportti, MMM heinäkuu 2007). Keski-Suomen metsäluonnon tila ei ole parempi, puhumattakaan eliölajien suotuisasta suojelutasosta. Maakunnan vähät vanhat metsät hupenevat uhkaavasti luonnonsuojelualueiden ulkopuolella (Keski-Suomen metsien tila ja hakkuumahdollisuudet, sivu/dia 18, LUKE 19.5.2015). Nykyiset hakkuumäärät maakunnassa ovat vakava ekologinen riski nykyisillä talousmetsien käsittelykeinoilla.
Maakunnassa on noin viidesosa Suomen paperi- ja kartonkituotannosta. Pelkästään UPM:n Jämsänjokilaakson tehtaat kuluttivat ennen Kaipolan tehtaiden sulkemista 2020 lähes 4 % Suomen sähkönkulutuksesta (2011, noin 80 % koko Helsingin alueen kulutusmäärään verraten; UPM onkin ydinvoiman suuromistaja), ja vastaavasti oleellisen osan maakunnan ekologisesti arvokkaista kuusimetsistä. Maakunnan yhä enemmän myös metsäluontoa kuluttava metsäteollisuus on yhä mm. merkittävä typen päästölähde ilmaan ja vesistöihin, ja käyttää myös polttoturvetta.
Maakunnan metsien ja metsämaan yhteinen CO2-tase, ”kokonaisnieluvaikutus”, voi supistua jopa nollaan.
Metsien hakkuut, jopa avohakkuut, ulottuvat usein purojenkin partaalle. Silloin heikennetään ja toisinaan jopa tuhotaan luonnollisia ekologisia käytäviä, joita myöden lukuisat eliölajit kulkevat. Myös pienveden tila saattaa heikentyä. Löydä ja suojele omaa puroasi. Puroonhakkuita maakunnassa.
Piirin tavoitteena on metsäohjelmamme (2004)mukaisesti, että metsäluonnon monimuotoisuutta ei tule ainoastaan säilyttää nykyisellä tasolla, vaan lajiston monimuotoisuutta tulee myös lisätä. Tavoitteena tuolloisessa Metsäohjelmassamme oli, että vuoteen 2020 mennessä 10 % maakunnan metsistä osoitetaan tiukkaan suojeluun, aluksi 5 %. Kevyemmän suojelun piiriin on lisäksi osoitettava noin 20 % metsämaasta. Maakunnassa yleisesti käytetty metsäsertifikaatti on muutettava ekologiselta kannalta paremmaksi (FSC).
Suot ja ilmastonsuojelu
Maakunnan alkuperäisistä soista, 350 000 hehtaaria, on ojitettu soita metsämaan luokkaan 80-85 %, joka on suhteellisesti maakuntien synkintä huippua. Alkuperäisistä soista on täällä suojeltu vain reilu prosentti, joka on vain kymmenes osa Suomen keskimääräisestä soidensuojeluprosentista. Maakunnassa pyrittiin noin vuoteen 2020 mennessä kasvattamaan turpeenpolttoa voimakkaasti – siten tuhotaan myös vähiä soita. Turpeenkaivajat hakivat lupia jopa luonnontilaisten riekkosoiden kaivuuseen maakunnassa. Nyt turpeenkaivuu on vihdoinkin alkanut vähetä, mutta liian hitaasti.
Keski-Suomi on ollut maapallon soiden tuhoamisen yrittämiskeskus. Suomessa turpeen ja turvemaiden hyödyntäminen aiheuttaa noin kolmanneksen koko Suomen ilmastonmuuttamispäästöistä. Maakuntaan on keskittynyt pääosa Suomen ja maapallon turpeenpolttoyrityksistä. Turpeen polton ilmastonmuutospäästöt Suomessa olivat peräti viidennes Suomen energiantuotannon ilmastopäästöistä vuonna 2010, ja ovat yhä merkittäviä. Kolmannes Keski-Suomen energiantuotannon ilmastopäästöistä aiheutui turpeen käytöstä jo ennen Keljonlahden ja Korpilahden turvevoimaloiden käynnistymistä. UPM:n Jämsän tehtaiden ilmastopäästöt olivat turpeen polton vuoksi lähes puolet Keljonlahden surullisenkuuluisan turvevoimalan päästöistä.
Keskisuomalaisten keskimääräiset ilmastopäästöt energianhankinnasta ovat kymmenkunta tonnia vuodessa (CO2-ekv.) kun ilmaston kannalta kestävä taso kaikkia ilmastopäästöjä on korkeintaan kaksi tonnia asukasta kohden vuodessa. Turpeenkaivuualaa vesiä kuormittavine päästöineen oli maakunnassa vuonna 2011 keskimäärin noin 200 m2 jokaista asukasta kohti laskettuna. Keski-Suomi ei saa jättää ilmastovelvoitteitaan turveteollisuuden ja sitä kannattelevien poliitikkojen armoille.
Piirin tavoitteena on, että turpeenpoltosta on luovuttava vuoteen 2025 mennessä jo ilmastovaikutusten ja huoltovarmuuden vuoksi, aluksi kunnissa ja julkisella sektorilla. Soita on ennallistettava ja muodostettava ojittamattomat suojavyöhykkeet soiden reunametsiin.
- Energia, ilmastonmuutos, ja soidensuojelu -sivuillemme.
- Turpeen poltto on heikentänyt myös maakunnan metsien hiilitasetta oleellisesti, myös pienentämällä metsien pinta-alaa.
- Esimerkkejä uhatuista soista Keski-Suomessa
- Luonnonsuojelupiirimme kanta turpeenkaivuuseen jatkossa Keski-Suomessa.
Vedet
Maakunnassa on sisävesiä noin 16 % koko alasta, noin 3 300 km2, joka on kymmenes osa koko Suomen vesialasta. Rantaviivaa on yli 14 000 km. Vesistöt ovat luonnontilassa sopeutuneet luonnonhuuhtouman tuomiin ravinnelisäyksiin. Maatalous on maakunnassa suurin vesistöjen mm. leväongelmia aiheuttava rehevöittäjä: peltopinta-ala supistuu vain noin prosentin vuodessa, mutta samalla viljely tehostuu ja uusia peltoja raivataan -pellonraivaus on suurin luontokadon aiheuttaja. Myös ilmastonsuojelun kannalta erityisen hankalia turvepeltoja on noin kymmenes osa peltoalasta.
Pohjois-Päijänteen tila on parantunut, mutta viime vuosina jälleen hieman heikentynyt. Enää ei ole paluuta luonnontilaan. Jyväskylän jätevedenpuhdistamo on kasvanut Suomen suurimmaksi pistemäiseksi typpikuormittajaksi -nämäkin päästöt heikentävät vesien tilaa Pohjois-Päijänteellä. Maakunnan pienvesistä vain noin 1 % on enää luonnontilaisen kaltaisessa tilassa, kaikki muut vedet on jo muutettu.
Piirin tavoitteena on, että Pohjois-Päijänne ja muut vedet saadaan pysyvästi ekologisesti vähintään hyvään tilaan, ja että niiden tila ei heikkene vaan paranee. Muiden muassa Pohjois-Päijänteen tila on kuitenkin vaarassa laskea alle hyvän tilaluokan.
On kuitenkin jo selvää, että yhteiskunta ei pysy aikataulussa paitsi maatalouden ja metsätalouden, myös turvetalouden ja sen ilmeisen alakanttiin arvioitujen ravinne- ja humuspäästöjen vuoksi. Metsä- ja turvetalouden jätevesien mittausmenetelmiä onkin parannettava oleellisesti, ja päästöjä vähennettävä voimakkaasti. Nenäinniemen puhdistamon fosforinpoistoteho on hyvä, mutta typenpoistoteho on saatava nopeasti 20 prosentista 60 prosenttiin, ja myöhemmin vähintään 70 prosenttiin. Vesienhoidon uudella suunnitelmakaudella vuodesta 2022 on vesiensuojelutoimia jatkettava tehokkaasti.
Päijänne puhtaaksi – päästöt vähemmäksi! Arvioon Jyväskylän Nenäinniemen jätevedenpuhdistamon typpikuormituksen kehityksestä Päijänteeseen ja mereen (pdf, 1,5 Mt).
Liikenne
Esimerkiksi kävely ja pyöräily eivät aiheuta haittoja juuri lainkaan, päinvastoin ne tuottavat suuret hyödyt, myös terveys- ja taloushyödyt. Moottoriliikenteen, etenkin yksityisen-, haitta-hyöty -tase on rajusti heikompi etenkin asutuskeskuksissa muiden muassa vaatimansa valtavan, muita toimintoja rajoittavan tilan ja kustannusten, ja aiheuttamansa melun, turvattomuuden, ilmastonmuuttamisen ja ilmansaasteiden vuoksi. Yksityinen moottoriliikenne, etenkin polttomoottoriliikenne, on suurin yksittäinen ympäristö- ja luonnonsuojeluongelmien aiheuttaja taajamissa ja niiden läheisyydessä, ja merkittävin haitta ja vaara muulle liikenteelle.
Piirin tavoite: Pyöräilyn ja kävelyn kaltaiset liikennemuodot ovat joukkoliikenteen ohella ainoita liikennemuotoja joiden käyttöä voidaan ja tulee kasvattaa.
Melu ja hiljaisuus
Maakunnan vaurauden mukana lisääntynyt motorismi jättää yhä vähemmän luonnonalueita äänisaasteelta rauhaan. Moottoriajoneuvojen nopeuksien tehokkaampi rajoittaminen on merkittävä keino vähentää melua. Luonnonrauha-alueet ovat yhä kartoittamatta maakunnassa.
Piirin tavoite on, että hiljaiset alueet ja ns. luonnonrauha-alueet kartoitetaan ja merkitään maakuntakaavaan.
Ilmansuojelu
Pölyongelmat ovat ongelma etenkin taajamissa, pääasiassa lisääntyneen motorismin vuoksi. Polttomotorismi on myös etenkin maaseudun eliöstöä, myös ihmistä, vaivaavien alailmakehän otsonipiikkien takana. Ongelmat ovat valtakunnallisia. Typpipäästöt muiden muassa energiantuotannosta heikentävät esimerkiksi uhanalaisten kääpien tilannetta.
Kiviainekset, sora
Kiviainesten, kuten soran ja ja kalliomurskeen kuluttaminen on yhä kasvussa. Maa-ainesten kaivuun ekologinen jalanjälki on valtava. Taannoisen POSKI-vaihemaakuntakaavan mukaan kulutus kasvaisi yli 7 kuutiometriin asukasta kohden vuodessa, siis keskimäärin yli omakotitalon kokoiseen määrän kunkin elinaikana. Vuodesta 2008 vuoteen 2030 mennessä kaivettaisiin ja kuljetettaisiin kiviaineksia 51,7 miljoonaa kuutiometriä.
Piirin tavoite on, että kaivuumäärät saadaan laskuun muiden muassa kaivuun, louhinnan ja kuljetusten aiheuttaman melun, pienhiukkasten ja ilmastonmuutosvaikutusten vuoksi.
Muuta
Piirin tavoitteena on, että eliölajien yhä jatkuvaa uhanalaistumista ei enää tapahtuisi. Kehitys on käännettävä päinvastaiseksi. Esimerkiksi ns. suurpetojen, liito-oravien, valkoselkätikan ja järvitaimenen ekologisesti kestävä kanta on saavutettava ja pidettävä. Jo ilmastonmuutoksen haittavaikutusten vähentämiseksi on ekologisesti arvokkaat suuralueet ja ekologisesti arvokkaat vyöhykkeet otettava huomioon ja merkittävä maakuntakaavaan.
Vastuu luonnosta kuuluu kaikille
(Suomen hallitusmuoto 14 a §, 1995)