Vesistöjen LUMO
Vesien merkitys ihmislajin elämässä on sadevedestä lähtien myös Keski-Suomessa arkitajuntaa suurempi, keskeinen, jättäen taakseen muun muassa kulttuurin. Muun luonnon ohella maakunnan vedet ovat merkittävä osa myös ihmisen maakuntaidentiteettiä ("Keitele vehmas ja Päijänne jylhä"). Vedet ovat usein keskeisiä ravinnonhankinnassa, taiteissa, kulkemisessa ja erilaisissa ajankäyttömuodoissa.
Maakunnassa sataa vettä keskimäärin noin 300 kuutiometriä sekunnissa, vuodessa noin 10 kuutiokilometriä. Tästä noin puolet poistuu haihtumalla.
Railojen synty: tiesitkö, että jää kutistuu sivusuunnassa jopa metrillä pakkasen kiristyessä 10 astetta. Tällöin esimerkiksi 20 km pitkällä järvenselällä voi syntyä noin 20 metriä leveä railo. Tavallisesti kuitenkin syntyy monta pientä railoa.
Sisävesiä on lähes 20 % maakunnan alasta. Rantaviivaa on yli 14 000 km. Vesien tilaa on maakunnassa saatu paikoin melkoisestikin paranemaan Lievestuoreen Liisan ajoista, monen muun tahon ohella ympäristöviranomaisten ansiosta. Mutta Keski-Suomi elää melko rehevästi, mikä näkyy vesistöissä muiden muassa leväongelmina. Esimerkiksi Metsä-Botnian Äänekosken tehtaat ovat yhä merkittävä vesien kuormittaja ja rasite kohonneiden tuotantomäärien vuoksi. Yhdyskuntien typpikuormitus vesiin on noin kaksinkertaistunut vuosien 1990 ja 2007 välillä. Jyväskylän Nenäinniemen typpikuormitus Pohjois-Päijänteeseen on tuona aikana kasvanut noin 70 %. Valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksen tavoitteisiin vuodelta 1998 ei olla päästy täälläkään hajakuormituksen, etenkään maa- ja metsätalouden -mukaan lukien polttoturpeen tuotannon- osalta.
Pienvesien luonnontila on heikentynyt rajusti (Ilmonen ym. 2008). 
Pienvesistä vain luokkaa 1 % on luonnontilaisia, kaikki muut vedet on muutettu. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Päijänteellä ei ole enää paluuta luonnontilaan. Huono kehitys jatkuu: esimerkiksi Keski-Suomen metsäkeskus heikensi pienvesikohteiden metsänkäsittelyohjeitaan vesistöjen ympäristöjen suojakaistojen osalta vuonna 2005.
Toisin kuin metsätalousorganisaatiot antavat usein ymmärtää, avohakkuut ulottuvat usein purojen rantaan, kuten Haukanmaalla Kankaanpään purolla talvella 2009, Korpilahden Eskonkorven purolla ja Keuruulla olevilla kohteilla Raiskin myllyn luona ja Koivulammen purolla talvella 2009/2010.
Eräänä esimerkkinä "yrittelijyyden" etiikan puutteesta johtuvista loputtomista kielteisistä vaikutuksista luonnon tilaan ja siten myös tuleviin sukupolviin ovat elohopeapäästöt. Metalli- ja kemianteollisuudesta, jätteenpoltosta, elohopeaa sisältävistä tuotteista sekä energiantuotannosta, erityisesti kivihiilen poltosta vesistöjen kautta kaloihin joutuva elohopea aiheuttaa syöntirajoituksia. Etenkin maa- ja metsätalouden maanmuokkaus lisää elohopearasitusta. Kalojen syönti voi jo kuukaudessa-parissa ylittää elohopean saannin riskirajat nuorella ihmisellä.
Turpeen polton yhteydessä poltetaan kivihiiltä myös Keski-Suomessa. Turpeenkaivuu lisääntyy maakunnassa voimakkaasti Keljonlahden turvevoimalan rakentamisen vuoksi, mikä lisää voimakkaasti Jyväskylän ilmastonmuutosvaikutuksia. Turpeenkaivuun vesiensuojeluratkaisuja ei mitoiteta kestämään sateen ja lumen sulamisen aikaista kuormitusta, joka muodostaa turpeenkaivuun aiheuttamasta kuormituksesta suurimman osan. Turveteollisuuden asennetta päästöihinsä kuvaa lause: "Jätevesien johtamista ei lähtökohtaisesti pidetä ns. pienvesien luonnontilaa muuttavana toimintana" (Vapon vastaselitys, Talkkunasuo,18.8.2010).
- Soista ja turpeenkaivuusta enemmän vasemmalla olevassa kansiossa Energia ja ilmastonmuutos -
Vesistöt ovat luonnontilassa sopeutuneet luonnonhuuhtouman tuomiin ravinnelisäyksiin. Maatalous on maakunnassa suurin vesistöjen mm. leväongelmia aiheuttava rehevöittäjä.
Rehevöittävät valumat lisäävät myös vesistöjen hiilipäästöjä ilmaan (hiilidioksidi ja metaani). Suomessa järvisedimenttien hiilivarasto (650 milj t C) on kolmanneksi suurin luonnon hiilivarasto soiden (6 000 milj. t C) ja metsien jälkeen (puusto 800 milj t C, kivennäismaa 1 300 milj t C). Ilmakehässä Suomen yläpuolella on noin 500 milj t C. Suomen järvien vuotuisiksi hiilipäästöiksi on arvioitu noin 1, 4 milj t C (Ympäristö ja terveys -lehti 5:2010).
Vesienhoidon suunnittelu on vesiluonnon hoidon suunnittelua
Maakunnan ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma (sisältyy Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015, pdf, 7 MT) on valmistunut ja hyväksyttiin valtioneuvostossa maan muiden vesienhoitosuunnitelmien (VHS) ohella 10.12.2009 lopulla. Maakunnan ensimmäinen vesienhoidon toimenpideohjelma (TPO, pdf, 7,8 MT) on myös valmistunut, samoin pohjavesien hoidon toimepideohjelma. Sitä ei koske hyväksymismenettely, vaan se on VHS:n taustamateriaalia. Se sisältää VHS:aa tarkempia asiakirjoja maakunnan vesistä.
Aikaisemmin vesien tilan luokituksessa pääosan sai ihmisen talous. Nyt luokituksessa pyritään aikuisten oikeasti ottamaan huomioon myös vesiluonnon tila ja vaatimukset. Käytännössä Suomen hallitus on vesittänyt valtaosin tavoitteiden saavuttamisen mm. jättämällä alueelliset ympäristökeskukset vaille riittäviä resursseja.
Ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma jättää kokonaan suunnittelun ulkopuolelle pienet vedet, vaikka ne ovat keskimäärin heikoimmassa tilassa. Luonnonsuojelupiirimme edustaja on mukana maakunnallisessa vesienhoidon yhteistyöryhmässä (Juhani Paavola, keski-suomi(at)sll.fi, varalla Markku Julkunen).
Piirin tavoittena on, että Pohjois-Päijänne ja muut vedet saadaan ekologisesti hyvään tilaan vesipuitedirektiivin mukaisesti vuoteen 2015 mennessä.
1.1.2012 astuu voimaan uusi vesilaki (70 sivua, pdf, 0,4 Mt)
Purot ovat ahdingossa. Hakkuiden, maatalouden pääästöjen, jätteiden sekä luvattoman rakentamisen ja kaivuiden lisäksi puroja ja niiden eliöstöä painavat mm. kemikaalit. Puoli kupillista öljyä Päijänteeseen laskevassa Kauppilan purossa Muuramen Kinkomaalla.Tihku lienee jatkunut pitkään. Tällaisia päästöjä lienee maakunnassamme lukemattomia.
Toisin kuin metsätalousorganisaatiot antavat usein ymmärtää, avohakkuut ulottuvat usein purojen rantaan. Puroonhakkuita Keski-Suomen maakunnassa.
AJANKOHTAISTA:
Päästöjä vesiin on vähennettävä -ei lisättävä. Tiedote 26.2.2009.
Lausunto vesienhoidon keskeisten kysymysten yhteenvedosta (31.10.2007).
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri haastaa sinut suojelemaan lähivesiäsi! (8.10.2007)
Keski-Suomen vesienhoidon yhteistyöryhmän arviointi oikeusministeriölle. Juhani Paavola yhteistyöryhmän kokouksessa 8.2.2007.
Ravinnevirrat, maatalous ja vesienhoidon suunnittelu. Vesiensuojeluilta 30.10.2006.
Metsä-Botnia vähättelee päästöjä vesiin Äänekoskella. Puheenvuoro sanomalehti Keskisuomalaisessa (15.9.2006).
Metsä-Botnian Äänekosken tehtaan päästöt vesiin esimerkki yrittäjämäisen työskentelytavan eettisistä ja luonnonsuojelullisista ongelmista. Tiedote maakuntaohjelmaa koskevasta luonnonsuojelupiirin lausunnosta 22.8.2006.
'Odotamme osallistujien ymmärtävän, että vesipuitedirektiivi on sitova' (Piirin edustajan puheenvuoro uuden vesienhoitolain vaatimassa, Keski-Suomen ensimmäisen Vesienhoidon yhteistyöryhmän kokouksessa15.6.2005).
Kuvat Juhani Paavola
