Vanhojen metsien suojelu on tehokasta ilmastopolitiikkaa

14.11.2008 Helsingin sanomissa osastolla Pääkirjoitus

Hiilivarasto on sitä suurempi, mitä enemmän puuainesta metsässä on ja mitä vanhempi metsä on, kirjoittaa Risto Sulkava.


Kasvava puu sitoo runsaasti hiiltä. Metsiin myös varastoituu hiiltä
runsaasti ja melko pitkäksi aikaa. Tuleeko metsistä siis Suomen pelastaja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa?

Näin uskoo muun muassa Esko Ahon johtama metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytyksiä selvittänyt työryhmä syyskuussa julkaistussa loppuraportissaan.

Metsien hiilinielu voi toimia Suomen pelastajana. Mutta puheet talousmetsien hyvästä hoidosta ja hakkuiden lisäämisestä osana tätä pelastusoperaatiota vaikuttavat lähinnä yritykseltä levittää samankaltaista valheellista propagandaa kuin on levitetty turpeen käytön myönteisistä vaikutuksista ilmastoon. Turpeen kohdalla tehtyä virhettä ei pidä toistaa, sillä epätieteellisellä propagandalla Suomi vain pilaa maineensa.

Puun poltto ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, koska
laskennallisesti poltossa vapautuu sama määrä hiiltä kuin kasvavaan puuhun sitoutuu. Yhtälö toimii, jos puuta kasvaa vähintään yhtä paljon kuin sitä käytetään.

Toinen yhtä tärkeä osa todellisuutta on kuitenkin hiilivarasto, joka metsään on sidottuna. Hiilivarasto on sitä suurempi, mitä enemmän puuainesta metsässä on ja mitä vanhempi metsä on.

Ikä vaikuttaa metsän hiilivarastoon kahdella tapaa: puuston kokonaismäärän ja maaperän kautta. Mitä enemmän ja mitä tiheämmässä metsässä on isoja puita, sitä enemmän siellä on myös hiiltä.

Yli puolet metsään sitoutuneesta hiilestä on varastoitunut maaperään. Tästä pääosa on syvällä, erittäin pitkäaikaisena varastona. Maaperän hiilivarasto kasvaa luonnonmetsissä jopa tuhansien vuosien ajan.

Mitä tehokas hoito ja talouskäyttö metsän hiilitaseelle sitten merkitsevät? Hakkuussa metsän puumäärä aina vähenee. Jos kerätty biomassa poltetaan, hiili vapautuu heti takaisin ilmakehään.

Valitettavasti puusta tehtävät tuotteetkin vapauttavat hiilensä varsin
nopeasti. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan keskimääräisen puutuotteen hiili vapautuu takaisin ilmaan 5-8 vuodessa. Lyhyt hiilenpidätysaika johtuu etenkin siitä, että suuri osa puutuotteista on nopeasti hajoavaa paperia.

Lopputulosta ei juuri paranna edes se, että pieni osa puusta päätyy
hirsitaloihin - siis pitkäikäiseen hiilivarastoon.

Maaperän hiilivaraston käyttäytymisestä hakkuiden yhteydessä on vähemmän tietoa. On kuitenkin selvää, että kaadetun puun juuristo lahoaa ja vapauttaa hiilensä varsin nopeasti.

Energiapuun - muun muassa kantojen - korjuu nopeuttaa maaperän hiilivaraston pienenemistä entisestään. Ilmaston lämpeneminen saattaa vielä lisätä hiilen karkaamista maaperästä.

Mutta eikö nuori, nopeasti kasvava puu sido paljon hiiltä?

Varsin yksinkertainen laskutoimitus osoittaa, että jos vanha metsä, jossa on 600 kuutiota puuta hehtaarilla, avohakataan, karkaa jokaiselta hehtaarilta yli 200 000 kilogrammaa hiiltä taivaalle. Paikalle istutetut taimet kasvavat sadassa vuodessa metsäksi, jossa on ehkä noin 400 kuutiota puuta hehtaarilla. Viimeistään satavuotiaana metsä hakataan seuraavan kerran, ja istutettuihin puihin sitoutunut hiili vapautuu jälleen.

Talousmetsässä maaperän hiilivarasto jää luonnonmetsää pienemmäksi. Etenkin puustoon sitoutuneen hiilen keskimäärä on talousmetsässä vaatimaton. Talousmetsän kiertoaikana enintään puolet luonnonmetsästä ja sen maaperästä hakkuun jälkeen ilmakehään päässeestä hiilestä ehtii sitoutua takaisin.

Jos puutuote korvaa fossiilihiiltä vapauttavan tuotteen, se siltä osin
tietysti myös parantaa tasetta. Monessa tapauksessa hakkuun aiheuttama pysyvä hiilipäästö on kuitenkin kestämättömän suuri.

Tehokkaan hoidon ansiosta Suomen metsien keskimääräinen puuston määrä on nykyään alle 200 kuutiota hehtaarilla. Luonnontilaisissa metsissä puuta on helposti kolminkertainen määrä.

Nykytekniikalla tehokkain taloudellisesti käytettävissä oleva keino poistaa hiiltä ilmasta on lisätä metsien puumäärää. Tämä puolestaan tapahtuu nopeimmin vähentämällä hakkuita.

On oletettavissa, että ilmastonmuutoksen vastainen taistelu kovenee ja tulee myös aika, jolloin metsien hiilivaraston suurentaminen ilmakehän hiilimäärän vähentämiseksi on taloudellista toimintaa. Siihen eivät kuitenkaan kuulu metsänhoidon tehostaminen ja hakkuiden lisääminen.

Hiilen sitomiseksi voi hyvinkin syntyä markkinat, joilla ostetaan tai
vuokrataan metsiä hoitamatta jätettäviksi. Näin voidaan estää hiilipäästöjä ja kasvattaa hiilivarastoa.

Vanhat metsät ovat osoittautuneet hyviksi hiilen sitojiksi - toisin kuin
aiemmin on kuviteltu. Mitä enemmän puuta metsähehtaarilla on, sitä enemmän hiiltä on poissa ilmakehästä. Tehokas talouskäyttö ei valitettavasti lisää metsiin sitoutuneen hiilen määrää. Faktoja on turha yrittää poliittisin päätöksin kääntää.

Ilmaston lämpenemisen vastainen taistelu on välttämätöntä, jopa elinehto. Se vaatii suuria ponnistuksia. Meidän on täydellisesti uusittava muun muassa energiapolitiikkamme ja liikennekäyttäytymisemme. Pääosin muutosten on
lähdettävä yhteiskunnan rakenteista, mutta yksilökin voi olla merkittävä
vaikuttaja.

Ehkä vaikuttavin ilmastonsuojeluteko, jonka yksi ihminen voi tehdä, on
jättää omistamansa metsä rauhassa sitomaan hiiltä - olla tekemättä sille mitään. Metsien lisäsuojelu on tehokasta ilmastopolitiikkaa, jolla voimme ostaa aikaa päästöjen vähentämiselle.


Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.