Valkoselkätikka on erityisen suojelun arvoinen
Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), eräs Keski- Suomen ylpeydenaiheista, on ollut Suomen metsälinnuston uhanalaisin laji. Valkoselkätikka onkin luonnonsuojelulaissa tarkoitettu erityisesti suojeltava laji, joka onyhä luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU, 2019), ja on ns. direktiivilaji. Valkoselkätikka oli kadota Suomesta. Laji on hyötynyt suojelusta merkittävästi.
Valkoselkätikan seuranta käynnistyi 1990-luvun alussa
Tällöin pesivä populaatio arvioitiin 30-50 pariksi. Vuonna 2010 varmistettiin yli 90 pesintää, jolloin uhanalaisluokitus voitiin vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta (CR) erittäin uhanalaiseksi (EN). Vuoden 2019 luokituksessa valkoselkätikka luokiteltiin luokkaan vaarantunut (VU). Koko Suomen parireviirien määrä on aktiivisten suojelutoimien ansiosta noussut vuonna 2019 noin 320-380 pesivään pariin (vielä vuonna 2017 noin 220).
Keski-Suomen maakunnassa valkoselkätikalla oli 10 varmistettua pesintää vuonna 2016, mutta vain 6 vuonna 2018. Keski-Suomessa valkoselkätikkaa tavattiin aikaisemmin lähes pelkästään Päijänteen idänpuoleisilla alueilla (Joutsa, Luhanka ja Jyväskylä/Korpilahti), vuoden 2010 jälkeen jo länsipuolellakin. Valkoselkätikka on paikkalintu, joten sitä uhkaavat erityisesti paikalliset tekijät. Talvisin reviiri laajenee, jolloin päivittäinen ruuanetsiskelymatka ääripisteiden välillä voi olla jopa parisenkymmentä kilometriä.
Suomen perustuslain mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperimästä kuuluu kaikille”. Valkoselkätikan säilymistä ovat silti varjostaneet muiden muassa hakkuut ja tiehankkeet. Valkoselkätikan suojelijat ovat Luhangan suunnalla joutuneet kokemaan myös osaksi nimetöntä, perheisiinkin kohdistunutta painostusta. Toisaalta useat maanomistajat ovat tälläkin seudulla suojelleet tikkametsiä vapaaehtoisesti ja aloitteellisesti.
Vanhat, koivuvaltaiset metsät vähissä
Hyönteisravintoon erikoistunut valkoselkätikka tarvitsee elääkseen vanhoja koivuvaltaisia lehtimetsiä. Lahopuita pitää olla runsaasti pökkelöinä. Myös haapa on valkoselkätikalle tärkeä. Valtaosa valkoselkätikan tarvitsemasta lahopuustoisista lehtimetsistä on hävitetty puolessa vuosisadassa, jona aikana valkoselkätikkojen määrä romahti murto-osaan.
Valkoselkätikan suojelijoiden työ on tuottanut tulosta
Vapaaehtoisjärjestöjen puolella suurimman työn Suomen valkoselkätikkojen suojelussa teki ennen vuotta 2003 WWF Suomen valkoselkätikka-työryhmä. WWF aloitti suojelutyön valkoselkätikan pelastamiseksi vuonna 1987. Päävastuu valkoselkätikan seurannasta ja elinympäristöjen hoidosta siirtyi WWF:ltä Metsähallituksen Länsi-Suomen luontopalveluille vuonna 2003. Mukana suojelussa oli ansiokkaasti maakunnan ympäristökeskus, (nykyään Keski-Suomen ELY-keskuksen ympäristövastuualue). Valkoselkätikan elinpiiriä suojellessa suojellaan myös arvokasta luontotyyppiä monine muine uhanalaisine eliölajeineen.
Luonnonsuojelupiirimme ja useat jäsenemme tukevat valkoselkätikan suojelutyötä lintutieteellisten yhdistysten (BirdLife Suomi) ja WWF:n ohella.
Lisää valkoselkätikan suojeluasioista maakunnassa
- Tie Onkisaloon vei harhapoluille. Kirja-arvostelu suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2010. Luhangan Onkisalossa Kiviniemen suojelualueen kiertävä tie avattiin käyttöön 10.8.2007. Tien valmistuminen viivästyi lähes 10 vuotta tienrakentajien pyrittyä sijoittamaan tien myös laittomalla suoralla toiminnalla vain ja ainoastaan suojelualueen läpi.
- Laittoman tien teko suojelualueelle Onkisalossa: Luonnonsuojelurikos-oikeudenkäynnissä farssimainen päätös 10.5.2007
- Ympäristöjärjestöt toimivat laillisin keinoin ja tietoon nojautuen (17.1.2003).
- Korkein oikeus (KKO) ratkaisi tieoikeuden lunastuskiistan: Onkisalon Kiviniemeen ei tietä valkoselkätikan suojelualueelle (8.10.2002).
- Valkoselkätikka on suojelun arvoinen (4.9.2001).
- Aloite Keski-Suomen ympäristökeskukselle pakkokeinojen käyttöönotosta tien rakentamisen pysäyttämiseksi Onkisalon Kiviniemessä (22.8.2001). Keskeytti tien rakentamisen, eikä rakentamista enää jatkettu.
- Miten metsäkeskus aikoo valvoa, ettei PEFC-kriteereitä rikota Onkisalon tikkatien tapauksessa? Kysely Keski-Suomen Metsäkeskukselle 7.8.2001.
- Viljamensaaren suojelijoille ympäristöpalkinto (5.6.2001).
Lisää valkoselkätikasta muualla:
WWF Suomen valkoselkätikkasivu