1 / 2010
Makupaloja lehdestä
- Pääkirjoitus: Kansallispuistojen mahdollisuudet
- Norpat tarvitsevat laajemman suojelualueen
- Kolumni "Näkymättömiä katoamisia"
- Raita värittää metsämaisemaa
- Luonto valloittaa kirjastoissa
- Ympäri maata: Hyvä lehti aktivoi lukijoitaan
- LUMO2010 osa 1/6: Ilmasto muuttuu nopeasti, luonto sopeutuu hitaasti
Pääkirjoitus: Kansallispuistojen mahdollisuudet
Päätoimittaja Matti Nieminen
Suomen kansallispuistot sijaitsevat pinta-alallisesti pääosin Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa on suurikokoisia kansallispuistoja vain saaristossa.
Tämä ei ole olemassa olevien pienempien puistojen vähättelyä. Päinvastoin, jokainen niistä on arvokas, niin luonnoltaan, käyttöarvoltaan kuin maan arvoltaan. Viimeksi mainittu seikka on estänyt Etelä-Suomen luonnon mittavamman suojelun.
Kansallispuistot olivat aiemmin perustamisvaiheessaan paikallisesti jopa kirosanoja. Kuinka tilanne onkaan muuttunut. Nyt 35 kansallispuistoamme ovat tyypillisesti kuntiensa, lähiasukkaiden ja niihin tukeutuvien yritysten ylpeyden- ja ilonaiheita.
Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin tehdyt investoinnit voivat maksaa itsensä takaisin jopa 20-kertaisesti työpaikkoina ja taloudellisena toimeliaisuutena.
Seuraava kansallispuistomme on Selkämeren kansallispuisto. Se on samalla koko Selkämeren ensimmäinen kansallispuisto. Satakunnassa sitä odotetaan ja kannatetaan. Varsinais-Suomessa Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Kustavin kunnat ovat haranneet vastaan. Ehkä perimmältään siksi, että niiltä kysyttiin asiasta kohtuuttoman myöhään.
Globaalissa tarkastelussa Suomesta ja koko Fennoskandiasta puuttuu maailmanluokan kansallispuisto. Sellainen, joka erottuisi jo maailmankartalta ja jonka maine toisi tutustumaan kauempaakin.
Esimerkiksi eteläisessä Afrikassa on yhdistetty kolmen maan kansallispuistoja ja luontoalueita valtaisaksi kokonaisuudeksi. Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela on onnistunut innostamaan rajanaapurit Mosambikin ja Zimbabwen yhdistämään suojelualueitaan maailmankuulun Krugerin kansallispuiston kanssa. Raja-aitoja revitään kirjaimellisesti alas.
Näin uusi rajat ylittävä Great Limpopo Transfrontier Park vetää puoleensa yhä paremmin kävijöitä, tukea, huomiota ja elinmahdollisuuksia. Henkilökunnan edustajan mukaan ekosysteemin tärkeimmät piirteet voidaan suojella nyt paremmin yhdellä strategialla.
Mahdollisuudet vastaavaan ovat olemassa täälläkin. Mikäli Suomi rajanaapuriensa kanssa haluaisi, Fennoskandiaan olisi mahdollista muodostaa olemassaolevia ja perusteilla olevia suojelualueita toisiinsa kytkemällä maailmanluokan suojelualue. Pieni kilpailuhenki sallittaneen näin talviolympialaisten alla.
Matti Nieminen
Norpat tarvitsevat laajemman suojelualueen
Teksti: Matti Nieminen
Tänä talvena on tullut tietoon jo kaksi äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan kuolemaa kalaverkkoihin. Viime talvesta alkaen tunnetaan seitsemän saimaannorpan verkkokuolemaa. Todellinen määrä on suurempi, sillä kaikki kuolemat eivät paljastu.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka- Liisa Anttilan asettama Saimaannorppa ja kalastus -seurantaryhmä julkaisi helmikuun alussa ehdotuksensa.
Luonnonsuojeluliiton mielestä työryhmän ehdottama Saimaan 1500 neliökilometrin keväinen kalastusrajoitusalue ei riitä saimaannorpan selviämiseen. Lisäksi ydinalueelle jäi yli 200 neliökilometriä vaarallisia aukkoja, joissa edelleen kalastetaan verkoilla. Luonnonsuojeluliitto jätti eriävän mielipiteen seurantaryhmän raporttiin.
”Työryhmän omienkin linjausten mukaan kannan tulisi alkaa kasvaa 14 yksilöllä vuodessa. Emme usko, että työryhmän esityksillä siihen päästään”, SLL:n norppa-asiantuntija Kaarina Tiainen perustelee.
Luonnonsuojeluliiton mielestä suojelun lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa Metsähallituksen laatima kartta noin 2000 neliökilometrin laajuisesta norpan lisääntymisalueesta. Siinä on huomioitu kuuttien liikkuminen pesäpaikan ympäristössä. Jos seurannat osoittavat, että alkukesän rauhoitusaika 15.4.–30.6. ei riitä, sitä tulisi pidentää.
Tuoreimmat onnettomuudet tapahtuivat vuodenvaihteessa. Jouluaattona hukkui kalaverkkoihin Pihlajavedellä saimaannorppa. Se menehtyi lahtialueella, jolla kalastamisen maa- ja metsätalousministeriö oli sallinut. Tammikuussa tietoon tuli jälleen lailliseen kalaverkkoon kuollut norppa.
Liiton mielestä riittävät kalastusrajoitusalueet tulee muodostaa valtioneuvoston asetuksella heti, kun se on mahdollista. Valtion tulee harkita myös rahankäyttöään siten, että kalastusosakaskuntien kanssa tehtäviä sopimuksia ei kustanneta luonnonsuojelun vähäisistä rahoista.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on asettamassa työryhmän, joka selvittää laajemmin norpan tarvitsemia suojelutoimia.
Näkymättömiä katoamisia
Kolumni: Luonnonsuojeluliiton LUMO-koordinaattori Hannele Ahponen
Eräs toimittaja esitti LUMO2010-vuoden avaustilaisuudessa mielenkiintoisen kysymyksen: ”Miten voi nähdä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen jos ei ole luonnontutkija tai ei tunne lajeja?” Niin, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä
ei välttämättä ole helppo nähdä.
Mutta ajattelepa tätä: Ilmastonmuutos työntää kasvillisuusvyöhykkeitä koko ajan pohjoisemmaksi. Korkeuskäyrät loppuvat tunturin rinteellä kesken. Jääleinikille ei ole uusia kasvupaikkoja, se ei pääse enää minnekään, vaan häviää. Entä naali, sopeutuuko se vai onko kohta näytillä viimeinen naali eläintarhassa?
Lumi on tärkeää monelle suomalaiselle, myös äärimmäisen uhanalaiselle saimaannorpalle. Jotain meidän tuntemastamme ainutlaatuisesta pohjoisesta luonnosta on katoamassa, ja tilalle ei tule etelästä mitään vastaavaa.
Samaa tapahtuu koko ajan muuallakin, näkymättömissä: metsissä, soilla, puroissa. Yksitellen lajeja katoaa, vaikka jokaista
pientä eliötä ei koskaan näe ihmissilmin tai sitä ei edes ehditä tunnistaa tieteen keinoin. Laajoista metsistämme on pian näkyvissä vain metsän näköiset kuoret. On puita, sammalta ja varpuja, niin kuin metsässä pitää olla. Mutta monimuotoisuudesta kertovat merkit ovat usein pieniä ja näkymättömiä: käävät, naava ja lahopuuta asuinpaikakseen tarvitsevat hyönteiset puuttuvat, vaikka sitä ei heti huomaa.
Muutoksia voi nähdä myös katsomalla menneisyyteen. 1800-luvun maalaustaide näyttää, miltä metsissä on näyttänyt ennen tehometsätaloutta. Mummot ja vaarit osaavat kertoa, miltä mökin läheinen luonto näytti vielä muutama vuosikymmen sitten. Nyt näihin maisemiin voi kurkistaa vain kauan suojelluilla tai muuten säästyneillä alueilla. Esimerkiksi Santahaminan saari on kuin näyteikkuna menetettyyn luontoon yli satavuotiaine kilpikaarnamäntyineen. Monimuotoisuus alkaa näkyä kuin itsestään: jo pienellä matkalla tapaa erilaisia pikkunisäkkäitä ja lintuja merkillisen paljon.
Jossakin vaiheessa myös luonnon kadon seuraukset muuttuvat näkyviksi, vaikka pirstomme luonnonympäristöjä ja käytämme
luonnonvaroja silmät kiinni. Ravintoverkot romahtavat, hyönteisiä ei enää ole pölyttämään ihmiselle tärkeitä kasvilajeja. Luonnon
hiilivarastot purkautuvat ja ilmastonmuutos kiihtyy.
Voidaanko luontomme monimuotoisuus säilyttää tuleville sukupolville? Uskon, että se on yhä mahdollista. Luonnon välttämättömyys ihmiselle tunnustetaan uudelleen. Ilmastonmuutosta hidastavia, monimuotoisia metsiä ja soita on myös suojelualueiden ulkopuolella. Suomalaisilla on laadukasta luontoa virkistäytymiseen kävelymatkan päässä kotoa. On tärkeää tutkia ja suojella luonnon monimuotoisuutta. Välittää siitä mitä tapahtuu ympärillämme, vaikka se on osin näkymätöntä.
Raita värittää metsämaisemaa
Teksti: Liisa Hulkko & Hannele Ahponen
Luonnonsuojeluliitto on valinnut Vuoden lajiksi suurimman pajumme raidan. Vähäarvoisina puskina pidetyt pajupuut on aliarvioitu lajiryhmä monimuotoisuuden kannalta.
”Raita sopii loistavasti LUMO2010-vuoden lajiksi, sillä se on eräs tärkeimmistä puulajeistamme luonnon monimuotoisuuden kannalta”, LUMO-koordinaattori Hannele Ahponen toteaa.
Raita kukkii jo aikaisin keväällä. Näin se on tärkeä ravinnonlähde pölyttäjähyönteisille, kuten mehiläisille ja talvehtiville päiväperhosille. Suomessa raitaa hyödyntää ravinnokseen noin 190 suurperhoslajia.
Raidassa on vain vähän aineita, jotka suojelisivat sitä kasvinsyöjiltä: siksi se onkin usean hyönteisen ravinnonlähde. Hyönteisiä elää
niin raidan lehdillä, norkoissa kuin puuaineksessa. Nisäkkäistä etenkin jänis ja hirvi käyttävät raitaa ravinnokseen.
Lukuisat käävät, jäkälät ja sammalet elävät raidan rungolla. Yksi harvinaisimmista raidan rungolla elävistä jäkälistä on raidankeuhkojäkälä. ”Sen esiintyminen kertoo, että ilman laatu on hyvä ja metsäluonnossa on säilynyt luonnontilaisia piirteitä”, metsäasiantuntija Sini Eräjää kertoo.
Raidalta on löydetty enemmän kääväkkäitä kuin muita pajulajeilta. Raidan lahottajista yleisimpiä ovat raidankääpä, kuhmukääpä ja arinakääpä. Aniksentuoksuinen raidantuoksukääpä kasvaa vain raidalla.
Raita on melko lyhytikäinen puu ja elää harvoin yli 50-vuotiaaksi. Se muodostaakin nopeasti lahopuuta kasvualustaksi hyönteisille ja kääville. Vanhat raidat ovat myös kolopesijöiden, kuten pikkutikan, suosikkipesäpuita.
Raita on pioneeripuu, joka ilmestyy nopeasti paljaaksi jääneeseen maahan: monesti raita hyötyykin ihmisen toiminnasta.
Raitoja kulttuuriin
Raidan pehmeä mutta silti sitkeä puuaines sopii koriste- ja käyttöesineiden materiaaliksi. Raidan sisältämää salisiinia on käytetty rohdoksena kuumeeseen, reumatismiin ja päänsärkyyn. Myös kipulääkkeenä käytetty aspiriini on saanut alkunsa pajun kuoresta tehdystä uutteesta.
Pian koittaa myös pääsiäisaika, jolloin raidan ja muiden pajujen oksia käytetään koristeina. Etenkin Itä-Suomessa vallitsevaan perinteeseen kuuluvat pajuista tehdyt virpomavitsat.
Näin tunnistat raidan:
- Kasvumuoto: Raita (Salix caprea) on yleensä 3-10 metriä korkea pensas. Se voi kasvaa kuitenkin jopa 20 metriä korkeaksi monihaaraiseksi puuksi.
- Tuntomerkit: Raita on saanut nimensä vaaleanharmaasta pystyraitaisesta kuorestaan. Nuoren raidan kuori on kuitenkin vielä sileä, vihertävänharmaa ja kiilloton.
- Lehdet: Raidan lehdet ovat paksut, soikeat, kierteiset ja noin 6-10 cm pitkät. Alapuolelta ne ovat harmaakarvaiset.
- Kukinta: Raita kukkii keväällä (IV-V). Silloin hyönteispölytteinen raita näkyy selvästi lehdettömien puiden joukosta.
- Levinnäisyys Suomessa: Raitaa tavataan koko Suomessa. Puuta esiintyy runsaasti etenkin Järvi-Suomessa.
- Elinympäristö: Kasvupaikkanaan raita suosii tuoreiden ravinteisten kangasmetsien kosteita painanteita, metsän ja suon välisiä vyöhykkeitä, ojanpenkkoja, rantoja, tienpientareita ja niittyjä.
Luonto valloittaa kirjastoissa
Teksti: Milla Aalto
Luonnonsuojeluliiton järjestämää valtakunnallista Luonto- ja ympäristöviikkoa vietetään
viikolla 7. Mukana on ennätyksellisesti lähes 140 kirjastoa.
Viikon aikana kymmenissä kirjastoissa jaetaan tietoa luonto- ja ympäristöasioista, luonnonharrastusmahdollisuuksista sekä liiton, paikallisyhdistysten ja piirien toiminnasta. Teemana on tänä vuonna lähiluonto.
”Lähiluontoa tulisi suojella ja hoitaa oikealla tavalla. Pihat, lähimetsät ja niityt ovat ihmisille tärkeitä virkistyspaikkoja, jotka tarjoavat myös monille eläimille ja kasveille elinpiirin”, sanoo liiton järjestöpäällikkö Tarja Ketola.
Vesi hallitsee
Kotkan seudulla merenranta ja jokialueet kuuluvat monen lähiluontoon. Saaristosta ja Kymijoesta onkin muotoutumassa teemaviikon näyttely Otsolan lähikirjastoon.
”Saamme myös kuulla tarinan rakkaudesta saaristoon ja lapset ovat tervetulleita piirtämään rakkaimman luontokohteensa”, kertoo Tarja Kemppainen Meri-Kymen Luonto ry:stä.
Talvimaisema hurmaa
Imatran pääkirjastossa kokemukset teemaviikosta ovat hyviä, ja siihen osallistuminen on muodostunut jo perinteeksi. Yhteistyötä Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa tehdään tiiviisti – teemaviikolla sekä muutenkin.
”Kun yhdistys on aktiivinen, kirjasto tarjoaa hyvät tilat ja kohtaamispaikan. Omaa tarjontaamme erilaiset tapahtumat puolestaan
rikastuttavat”, sanoo kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen.
Tänä vuonna Imatralla suunnitellaan luontokuvanäyttelyä. Esille halutaan talvisia valokuvia, jotka kertovat menetyksistämme lähiluonnossa, jos lämpenevä ilmasto vie oikeat talvemme.
”Olemme pyytäneet imatralaisilta monipuolisia valokuvia asuinseudustaan. Luontoa voi ajatella laajasti, taajamaluontoa ja ihmisen
toiminnan vaikutuksia miettien”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Saarinen. Näyttelyn lisäksi pääkirjastossa on luvassa videoesityksiä, nukketeatteria sekä kirjanvaihtotori.
Yhteistyö kantaa
Nuorisojärjestö Luonto-Liitto on ollut teemaviikolla mukana alusta lähtien. Samoin Suomen kirjastoseura, jonka kanssa yhteistyöhön
päädyttiin monista syistä. Jo kirjastojen toimintaidea, lainaaminen, on hyvä esimerkki ekologisuudesta. Lisäksi kirjastoilla on tärkeä merkitys tiedonvälittäjinä ja verkostoina.
Tänä vuonna uutena yhteistyökumppanina on Suomen kotiseutuliiton organisoiman JOY Jokaisen Oma Ympäristö – Kulttuuriympäristökampanja 2010, joka jakaa tietoa arvokkaista kulttuuriympäristöistämme.
Kuva: Mikko Toivari
Ympäri maata: Hyvä lehti aktivoi lukijoitaan
Teksti: Liisa Hulkko
Osa Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksistä toimittaa omaa yhdistyslehteään. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys
sai innostettua remmiin mukaan ammattitoimittajan ja graafikon.
”Menin Tysyn syyskokoukseen kuulostelemaan, mitä vapaaehtoistyötä järjestössä voisi tehdä. Olen ammatiltani toimittaja, ja mietin, että voisi olla mukavaa ideoida ja toteuttaa järjestölehteen sisältöä. Sitä se on ollutkin”, Tampereen Seudun Luonto -lehden päätoimittajan pestiä hoitanut Outi Tehomaa kertoo.
Hyvä lehti aktivoi lukijoitaan
Tehomaan mielestä hyvä järjestölehti välittää jäsenille tietoa yhdistyksen tapahtumista, luo yhteishenkeä sekä tietoa siitä, että jotain tapahtuu. ”Hienoa olisi, jos se onnistuisi innostamaan lukijoita toimimaan, kuten vaikkapa perustamaan oman perhospuutarhan tai lähtemään sieniretkelle.”
Yhdistyksen perhospuutarhakilpailu on hyvä esimerkki onnistuneesta aktivoinnista. Lehtijuttu isoine kuvineen sekä puutarhaharrastajille, perhosseuroille ja siirtolapuutarhoihin levitetyt mainokset innostivat ihmisiä mukaan kilpailuun. Onnistunut kilpailu toteutetaan uudestaan tänä vuonna.
Toimitustyön ilot ja haasteet
”Lehden tekeminen on innostavaa puuhaa. Hienointa on nähdä, kun juttuaihe muuttuu jutuksi. Taittovaiheessa on palkitsevaa katsoa, kun toimitetut jutut ja valokuvat ottavat tilansa sivuilta”, Tehomaa kertoo. Lehteä taittaa graafisen suunnittelun opiskelija Hannele Alanko. Toisaalta lehden toimittaminen voi olla myös työlästä ja haastavaa.
”Lehden tekeminen vapaaehtoistyönä on hidas ja välillä arvaamatonkin prosessi. Koska avustajille ei makseta korvausta työstä, ei ole reilua myöskään vaatia tekemään työtä kovin kireässä aikataulussa.
Täytyy silti kiittää avustajia, jotka ovat olleet hyvin säntillisiä.”
”Vaikka lehden tekeminen esimerkiksi päivätyön tai opiskelun ohella voi tuntua työläältä, se kannattaa. Kiinnostava järjestölehti
voi innostaa toimimaan luonnon puolesta”, Outi Tehomaa innostaa.
Vinkkejä yhdistyslehden toimittamiseen
- Tiedota jäsenistölle mahdollisuudesta osallistua lehden tekoon. Pyydä mukaan myös esimerkiksi toimittaja- ja graafikko-opiskelijoita.
- Sovi työnjaosta (päätoimittaja, toimituksen jäsenet, säännölliset avustajat) ja kierrätä vastuita.
- Vakipalstat ja juttusarjat, joilla on omat palstanpitäjänsä, helpottavat toimitustyötä. Aktivoi jäseniä mukaan toimintaan juttujen avulla. Järjestä kilpailuja, pyydä lukijoilta kuvia ja tekstejä.
- Yhdistyslehti ei silti ole itseisarvo: Jos innostuneita lehden tekijöitä ei ole montaa, ei yhdistyslehteen kannata uhrata voimavaroja.
- Yhdistyslehden sijaan voit lähestyä jäseniä myös esimerkiksi jäsenkirjeen avulla. Sähköposti on edullinen ja vaivaton tapa pitää yhteyttä.
- Lehden voi julkaista verkossa ja säästää näin paino- ja postikuluissa.
LUMO2010 osa 1/6: Ilmasto muuttuu nopeasti, luonto sopeutuu hitaasti
Teksti: Liisa Hulkko
Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos kietoutuvat yhteen. Samoilla toimilla voidaan sekä suojella luontoa että hidastaa ilmastonmuutosta.
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ruokkivat toinen toistaan.
Tällä hetkellä ilmasto muuttuu nopeasti - ja jos mitään ei tehdä, vauhti tulee vain kiihtymään. Useimmat elinympäristöt eivät ehdi sopeutua muutokseen. Mikäli maailman keskilämpötila nousee 2-3 astetta tällä vuosisadalla, arviolta 20-30 prosenttia maailman eliölajeista katoaa.
Sopeutumista hankaloittaa se, että ihminen on pirstonut ”ilmastopakolaisille” sopivia elinympäristöjä. Maatalousalueella, taajamissa tai talousmetsässä useimmat lajit eivät löydä uusia elinalueita.
”Luonnon monimuotoisuuden kadolle on vaikea arvioida romahduspistettä, jonka jälkeen on mahdotonta palata entiseen”, pohtii Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. ”Mutta mitä vähemmän lajeja on, sitä vaikeampaa luonnolle on toipua muutoksista. Ekosysteemin vastustuskyky heikkenee, kun sukupuuttoon kuolleiden lajien tilalle ei löydy enää korvaavia lajeja. Keinotekoiset, vähälajiset ekosysteemit kuten Arizonan Biosfääri2 eivät ole toimineet.”
Pohjoinen luonto vaarassa
Monet pohjoisen eläimet ovat riippuvaisia lumesta ja jäästä. Vähälumiset talvet voivat hävittää esimerkiksi uhanalaisen rupiliskon elinympäristöt: lammet saattavat kuivua kokonaan. Saimaannorpan ja itämerennorpan pesintä on jo vaikeutunut jäiden käydessä vähiin keväisin.
Lämpimät jaksot talvella saattavat myös purkaa puiden talvilevon, eivätkä ne kestä seuraavaa pakkasjaksoa.
Äärioloihin sopeutuneet lajit menettävät kilpailuetunsa ilmaston lämmetessä. Esimerkiksi naali eli napakettu on joutunut ahtaalle etelästä levittäytyneen ketun vallatessa siltä elinalueita. Metsäjänikset, riekot ja muut lajit, jotka vaihtavat suojaväriään päivän pituuden perusteella, ovat valkoisissa talviasuissaan helppoja saaliita lumipeitteen sulaessa entistä aiemmin.
Pohjoisten alueiden kasveille ja eläimille sopivat elinalueet kutistuvat tai katoavat ilmastovyöhykkeiden siirtyessä kohti napoja.
”Suomessa havumetsä- ja tunturilajisto ajautuu Jäämerta kohti kun ilmasto lämpenee”, Risto Sulkava toteaa. ”Talvien lämpeneminen lisää myös tuholaisten sekä kasvi- ja sienitautien esiintymistä.”
Luonto auttaa sopeutumaan
Parhaat mahdollisuudet ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on monimuotoisilla, luonnontilaisilla ja toimivilla ekosysteemeillä. Ne toipuvat tuhoista parhaiten ja pystyvät ylläpitämään tarjoamiaan ekosysteemipalveluja kuten hiilen sidontaa ja tulvien torjuntaa. Esimerkiksi metsämme ovat luonnontilaisen kaltaisina ja monimuotoisina vastustuskykyisempiä uusille tuholaisille ja metsäpaloille.
Lisäksi on tärkeää, että meillä on tarjota yhtenäisten luonnonalueiden verkosto myös niille lajeille, jotka joutuvat siirtymään maahamme eteläisemmiltä alueilta.
”Suomessa tulisi luopua turpeen nostosta ja poltosta sekä lopettaa vanhojen metsien hakkuut”, sanoo Risto Sulkava. ”Näiden hiiltä sitovien ja varastoivien ekosysteemien suojelu on ykköskeino, jolla hidastetaan ilmastonmuutosta, helpotetaan siihen sopeutumista ja suojellaan luonnon monimuotoisuutta.”
”Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa yksi isoimmista kysymyksistä oli metsien hiilinielujen laskeminen, mutta siinäkään ei vielä päästy ratkaisuun”, kertoo ilmastovastaava Venla Virkamäki Luonnonsuojeluliitosta. ”Jo nyt Kioton ilmastosopimukseen on kirjattu, että maankäyttö- ja metsätaloussektorien hiilinieluja tulee suojella ja ne voidaan rajoitetusti laskea hyödyiksi päästöraportoinnissa.”
Virkamäen mukaan kokouksessa oli positiivista poliittinen sitoutuminen REDD+ -mekanismiin, joka liittyy kehitysmaiden metsäkadon estämiseen ja metsien kunnon heikkenemisen torjumiseen.
”Tänä vuonna Luonnonsuojeluliitto nostaa esille erityisesti soiden ja metsien käytön kysymyksiä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lisäksi sitovan ilmastolain saaminen Suomeen olisi tärkeää”, painottaa Virkamäki.
Naalin kuva: Paavo Hamunen / Kuvaliiteri
Luonnonsuojelija 1 / 2010 - Sisällysluettelo
Pääkirjoitus: Kansallispuistojen mahdollisuudet (Matti Nieminen) 2
Muikku! (Seppo Leinonen) 2
Huteja ja osumia (Noora Kuusela) 2
Tässä numerossa 3
Uutiset
Uraaniliike voittoisana (Tapani Veistola), Ydinvoima-asiantuntija: Suomalaiset tarvitsevat puolueetonta tietoa ydinvoimasta (Matti Nieminen) 4
Soklin kaivoksesta ympäristöhirviö (Vesa Luhta) 5
Itsenäinen ympäristöhallinto loppui (Matti Nieminen) 5
Vesilaki parani (Matti Nieminen) 6
Lintuveden rantaa ei voi rakentaa (Tapani Veistola) 6
Norpat tarvitsevat laajemman suojelualueen (Matti Nieminen) 7
Selkämeren kansallispuiston koosta kiista (Matti Nieminen) 7
Kööpenhaminan jälkeen 7 (Liisa Hulkko) 7
Pikku-uutiset
Helsingin Energia pisti paremmaksi (Venla Virkamäki) 4
Metsähallituksen jatko auki (Matti Nieminen) 4
Itämeren kaasuputki vastatuulessa (Tapani Veistola) 5
Suojelukauppa on tuloa ilman veroa (Matti Nieminen) 5
Pohjolan sudet hukassa (Tapani Veistola) 6
Uusi jätelaki ei vastaa jätehuollon haasteisiin (Jouni Nissinen) 6
Kilpisjärvelle esitetään kansallispuistoa (Liisa Hulkko) 7
SLL:n jäsenmäärä jatkaa kasvuaan (Matti Nieminen) 7
Toimintaa
Norppaluodolta: Näkymättömiä katoamisia (Hannele Ahponen) 8
Raita värittää metsämaisemaa (Liisa Hulkko, Hannele Ahponen) 8
Uusi norppahallitus aloitti työnsä (Liisa Hulkko) 9
Kannatusyritysilmoitus: Kiitos tuesta! (Liisa Hulkko) 9
Metsäkampanjan ilmoitus: Kiitos! 9
Uusia työntekijöitä:
Venla aloitti ilmastovastaavan työt (Liisa Hulkko) 10
Sini vastaa metsiensuojelusta (Liisa Hulkko) 10
Luonto valloittaa kirjastoissa (Milla Aalto) 10
Ympäri maata: Tampere – Hyvä lehti aktivoi lukijoitaan (Liisa Hulkko) 11
Ilmoitus: Äänestä ydinvoima historiaan 11
Norpan yläfemma: Suomen luonnon monimuotoisuus lukuina (Noora Kuusela) 12
Luonnonsuojelija 2030 12
Kolme LUMO-vuoden teemaa (Liisa Hulkko) 12
Miltä pakkanen näyttää? (Tuomas Aivelo) 12
LUMO2010
Ilmasto muuttuu nopeasti, luonto sopeutuu hitaasti (Hannele Ahponen) 13
Tekijä & näkijä
Ilkka Hanski, Lajinsa huippuja (Jarmo Pasanen) 14-15
Elämäntapa
Ekoarjen sankarit: Mitä ekoruokaa tänään syötäisiin? (Päivi Suihkonen) 16-17
Arjen Kolumni: Herkät identiteetit (Hanna Kaisa Hellsten) 17
Luonto alkaa omalta pihalta: Helmikuussa haaveillaan ja hahmotellaan (Noora Kuusela) 18
Kämppäillan talviruokaa kasviksista (Laura Manninen) 18
Taiteen reviirillä: Marja Inki-Ihanmäki, Puistopuun uusi elämä (Milla Aalto) 19
Ilmoitus: Ekoenergia 19
Luonnonsuojelija testaa: Sähköavusteiset polkupyörät testissä: Sähköpyörällä polkee pitkälle 20
Toimiston sähkönkulutus laskuun (Teemu Kettunen) 21
Ilmoitukset: Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Vuokon luonnonsuojelusäätiö 21
Mielipiteitä
Näkökulmat: Mistä rahat luonnonsuojeluun? Vastaajina Vanhempi budjettisihteeri Päivi Valkama, Valtiovarainministeriö; Luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola sekä Ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen. 22
Lukijoilta: Metsäteollisuus ympäristökasvattajana (Marjo Kuisma) 23
Lukijoilta: Turun tekopohjavesihanke tulee kallioksi luonnolle jaa asukkaille (Hannes Heikkilä) 23
Lukijoilta: Saisinko myös vihreää sähköä autooni? (Elina Haapala) 23
Lukijoilta: Suurpetokannat uhattuna (Pentti Tiusanen) 23
Norpan menot 24-26
Ilmoituksia: Kevätseurannassa koetaan lähiluonnon lumo, Luonnonkukkien päivä, Aarnio metsät – onko meillä niitä? -juhlaseminaari 24
Anna palautetta 26
Sarjakuva: Varsinaiset luontotyypit (HK) 26
Yhteystiedot, Palvelukortti s. 27
Takakannen ilmoitus: Voima 28