Sijainti: Pääsivu / Järjestö / Historia alasivut / Kuinka saimme Suomen Luonnon

Kuinka saimme Suomen Luonnon

Suomen luonnonsuojeluliitto täytti 1998 täydet 60 vuotta. Luonnonsuojelijassa kerrottiin vuoden 1998 mittaan, kuinka sen edeltäjä Suomen Luonnonuojeluyhdistys (SLY) syntyi ja käynnisti toimintansa.

SLY:n perustamispäivänä 27.5.1938 yhdistyksen juuri valittu johtokunta neuvotteli vielä klo 22:n jälkeen "juoksevista asioista". Sihteerinä toiminut tuore puheenjohtaja Kaarlo Linkola kirjasi: "Neuvottelussa lausuttiin m.m. toivomus, että yhdistykselle pyrittäisiin saamaan valtioapu jo ensi vuoden alusta lukien."

Varainhankinta keskustelutti myös seuraavan syksyn ja talven mittaan. Vasta helmikuussa 1939 alkaa pöytäkirjoista paljastua, että rahat oli tarkoitus käyttää julkaisutoimintaan: "Puheenjohtaja [Kaarlo Linkola] ja sihteeri [Niilo Söyrinki] olivat alustavasti suunnitelleet asiaa päästen sellaiseen tulokseen, että vuosikirja olisi julkaistava erikseen molemmilla kielillä, mutta sisällön ei tarvitsisi olla identtinen, vaan ruotsinkielinen voisi olla pienempi. Kaikki johtokunnan jäsenet olivat yhtä mieltä siinä, että vuosikirjaa on ryhdyttävä julkaisemaan." Julkaisuasiaa ei pidetty kiireellisenä. Kun rahoitustakaan ei oltu saatu järjestykseen, asian käsittelyä päätettiin jatkaa seuraavassa kokouksessa.

Maaliskuussa 1939 puheenjohtaja Linkola selosti johtokunnalle käyntiään apulaismaatalousministeri Koiviston puheilla. Ministeri "oli suhtautunut [apuraha-]asiaan suopeasti sekä luvannut puoltaa Yhdistyksen anomusta".

Kun keskustelua SLY:n julkaisusta jatkettiin, puheenjohtaja Linkola esitti, että "on virinnyt ajatus, että alettaisiin vuosikirjan sijasta julkaista aikakausikirjaa. Virossa sellainen on ilmestynyt jo vuoden ajan ja Ruotsissa on siirrytty vuosikirjasta aikakausikirjaan. Kosketus jäsenistöön tulisi aikakausikirjan avulla vilkkaammaksi ja tilaajiksi voitaisiin saada henkilöitä ja seuroja Yhdistyksen ulkopuoleltakin. Aikakausikirja voisi aluksi ilmestyä esim. kolme kertaa vuodessa."

Viittaus Viroon oli ajankohtainen, sillä juuri alkukuusta Viron valtion luonnonsuojeluvalvoja, tohtori Gustav Vilbaste oli SLY:n jäjestämänä esitelmöinyt Helsingissä luonnonsuojelutoiminnasta Virossa. Vilbaste oli lahjoittanut SLY:lle mm. Eesti looduskaitse 1938:n numerot 1-4.

Johtokunnassa oltiin aikakauskirjan kannalla. Julkaisun kielikysymystä ei osattu lopullisesti ratkaista.

Huhtikuun 1939 vuosikokoukseen laatimaansa SLY:n ensimmäiseen toimintakertomukseen 27.5.1938-1.4.1939 sihteeri Niilo Söyrinki kirjoitti yhdistyksen harjoittamaa valistustyötä selostaessaan: "Todella tehokkaaseen, säännölliseen valistustoimintaan pääsemiseksi vaaditaan kuitenkin ehdottomasti omaa julkaisua. Vuosi- tai aikakausikirjan toimittamista onkin johtokunnassa jo alustavasti suunniteltu, mutta lopullisen päätöksen teko asiassa on lykätty siksi, kunnes kysymys varojen saannista on myönteisesti ratkaistu."

Toukokuussa 1939 puheenjohtaja saattoi kertoa johtokunnalle, kuinka maatalousministerölle oli jätetty SLY:n anomus 20 000 markan suuruisen vuotuisen apurahan saamiseksi vuoden 1940 alusta lukien. Anottu summa pääsee oikeisiin mittoihin, kun kerrotaan, että samaan aikaan Maakrunni-säätiö anoi SLY:ltä luonnonsuojelualueen perustamiskustannuksiin 100 000 markan suuruista apurahaa!

Kokouksesta toiseen kysymystä SLY:n julkaisusta "lykättiin edelleen, kunnes apuraha-anomus on ratkaistu". Ratkaisun, joskaan ei toivotun, toi sota.

Talvisota keskeytti vuosikirjahankkeen

Talvisodan mentyä puheenjohtaja Linkola selosti johtokunnan kokouksessa 27.5.1940 - päivänä, jolloin SLY täytti kaksi vuotta! - valtionavun kohtaloa: "Valtioneuvosto oli suhtautunut apuraha-anomukseen varsin suopeasti ja ehdottanut valtion tulo- ja menoarvioon Yhdistyksen anoman summan, 20.000:- markkaa. Myöhemmässä lukemisessa tämä kuitenkin valitettavasti muuttuneiden olosuhteiden johdosta säästäväisyyssyistä piti poistaa."

Välirauhan aika oli toivon aikaa. Joulukuussa 1940 johtokunnan työvaliokunta oli "päättänyt ehdottaa johtokunnalle vuosikirjan julkaisemista kevätlukukauden 1941 aikana. Työvaliokunnan laatiman suunnitelman mukaan vuosikirjan tulisi ilmestyä sekä suomen- että ruotsinkielisenä, edellisen koko voisi olla 3 painoarkkia, jälkimmäisen 2, hyvälle paperille painettuna."

Johtokunta hyväksyi yksimielisesti suunnitelman ja valitsi suomenkielisen laitoksen toimittajaksi luonnonsuojeluvalvoja, tohtori Reino Kalliolan ja ruotsinkielisen tohtori Ilmari Hustichin. Lisäksi valittiin edellisen toimituskuntaan herrat Linkola, Lakari, Kujala ja Söyrinki sekä jälkimmäisen herrat Luther, Häyrén, R. Palmgren ja P. Palmgren. Professori Laitakari esitti vielä harkittavaksi, voitaisiinko vuosikirja mahdollisesti järjestää jonkin laajemman levikin omaavan julkaisusarjan yhteydessä ilmestyväksi.

Huhtikuussa 1941 puheenjohtaja esitti johtokunnan harkittavaksi kysymyksen vuosikirjan nimestä. Toimituskunnat ehdottivat nimiksi "Suomen Luonto" ja "Finlands Natur". Ehdotukset hyväksyttiin. Samassa kokouksessa "päätettiin, että Yhdistyksen jäsenet saavat vuosikirjan ilmaiseksi joko suomen- tai ruotsinkielisenä. Ne, jotka haluavat molemmat laitokset, saavat lunastaa toisen myöhemmin määrättävää maksua vastaan."

Huhtikuussa 1941 pidetyssä SLY:n vuosikokouksessa esitetyssä toimintakertomuksessa 2.4.1939-5.4.1941 sihteeri Niilo Söyrinki kertasi tapahtunutta: "Tärkein johtokunnassa esillä olleista asioista on ollut kysymys Yhdistyksen vuosikirjan julkaisemisesta. Jo ensimmäisenä toimivuonna johtokunta useaan otteeseen oli suunnitellut oman äänenkannattajan painattamista, mutta varojen puutteessa hanketta ei vielä oltu voitu toteuttaa, vaan oli päätetty odottaa siksi kunnes olisi saatu varmuus valtionavusta. Tarkoituksena oli ollut ryhtyä julkaisemaan useampia kertoja vuodessa ilmestyvää aikakausikirjaa. Valtionavun rauetessa tämä suunnitelma, josta olisi voitu odottaa niin paljon Yhdistyksen toiminnan laajentamisessa, täytyi kuitenkin hyljätä. Sen sijaan johtokunta on päättänyt ajan vaikeuksistakin huolimatta vielä tänä kevätkautena painattaa Yhdityksen ensimmäisen vuosikirjan, erikseen suomen- ja ruotsinkielisenä, jotta voitaisiin antaa edes jotain elonmerkkiä laajemmillekin kansalaispiireille ja voittaa luonnonsuojeluaatteelle uusia ystäviä ja kannattajia sekä pitää yhteyttä nykyisiin jäseniin."

Söyrinki jatkoi: "Toimitus on jo ollut hyvän aikaa ahkerassa työssä, joten luonnonsuojeluväki saanee piakkoin juhlia iloista merkkitapausta maamme luonnonsuojelun historiassa: oman äänenkannattajansa esikoisen syntymää. Olemme näinollen jälleen pääsemässä askeleen lähemmäksi eurooppalaisen luonnonsuojelun tasoa."

Toukokuussa 1941 vuosikirjan suomenkielisen laitoksen painoksen suuruudeksi johtokunta päätti 800 ja ruotsinkielisen 300 kappaletta. Vuosikirjan hinnaksi vahvistettiin vastaavasti 15 ja 10 markkaa. Jäsenet, jotka haluavat lunastaa myös toisenkielisen vuosikirjan, saavat sen 50 prosentin alennuksella.

Jatkosota ei tyrmännyt vuosikirjahanketta

Jatkosota tuli taas väliin, mutta Suomen Luonto ennätti juuri alta pois: "Vaikeista ajoista ja raskaista menetyksistä kärsinyt Yhdistyksemme on toimikautena kuitenkin saavuttanut myös kauniita positiivisia tuloksia, jotka vaikuttavat ratkaisevasti luonnonsuojelutyön kehitykseen maassamme. Tärkein niistä on yhdistyksen vuosikirjahankkeen lopullinen toteutuminen, josta jo kaksi vuotta sitten pidetyssä vuosikokouksessa voitiin antaa edeltäviä tietoja. Juuri ennen sodan myrskyjen puhkeamista kesän 1941 alkaessa ilmestyi vuosikirjan ensimmäinen numero, Suomen Luonto 1, monipuolisena, komeasti kuvitettuna, 80-sivuisena niteenä."

SLY:n sihteeri Niilo Söyrinki luettelee sitten vuosikertomuksessa 6.4.1941-17.4.1943 julkaisun toimittajat ja kuvailee sisältöä.

"Vuosikirja sai innostuneen vastaanoton ja erittäin kiittävät arvostelut sanomalehdistössä. Esittelipä tunnettu ruotsalainen kasvitieteilijä, prof. Carl Skottsberg sitä huomattavan laajasti ja ylistävin sanoin Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning -lehdessäkin. Eikä voitane arvostella liian suureksi sitä merkitystä, joka vuosikirjalla oli Yhdistyksemme tarkoituksen ja päämäärienselvittämisessä suurelle yleisölle, jolla tähän mennessä tuskin on ollut lainkaan käsitystä luonnonsuojelun tehtävistö ja sen kansallisesta kulttuurimerkityksestä."

Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin kokonaan SLY:n omin voimin, ainoastaan jäsenmaksujen turvin, kun valtionapua ei vaikeiden aikojen vuoksi saatu. "Kun vuosikirjan jatkuva toimittaminen tällä tavoin kuitenkin oli mahdotonta, päätettiin ensimmäisen niteen osaksi tulleen suopean vastaanoton rohkaisemina keväällä 1942 anoa Opetusministeriöltä 10.000 markan suurista avustusta toisen niteen julkaisemiseksi. Pyydetty määräraha myönnettiinkin, ja niin voitiin luottavaisina ryhtyä suunnittelemaan vuosikirjan toista numeroa. Kuluvan vuoden alkaessa ilmestyikin sitten Suomen Luonto 2, jälleen runsaasti kuvitettuna ja sisällöltään entistä monipuolisempana, erikoisuutenaan Itä-Karjala-aiheiset artikkelit." Ajan henkeen kuului, että mukana oli myös "luettelo sodassa 1941 takaisin saaduista, Moskovan rauhassa menetetyistä luonnonsuojelualueistamme".

Suomen Luonto 2 "sai julkisuudessa vielä kiittävämmät arvostelut kuin edellinen, jossa osaksi vielä nähtiin suurelle yleisölle liian vaikeatajuista akateemista oppineisuutta. Yhdistyksen tulevaisuuden kannalta ilahduttavinsta on kuitenkin se, että toinen vuosikirjamme on saanut myös valtion rahakukkaron haltijat vakuutetuiksi julkaisutoimintamme merkityksestä."

TERHO POUTANEN
Luonnonsuojelija 6/98 (22.6.1998)