Sijainti: Pääsivu / Järjestö / Historia alasivut / Jäsenhankintaa ja organisaatiouudistusta

Jäsenhankintaa ja organisaatiouudistusta

Suomen luonnonsuojeluliitto täytti 60 vuotta 27.5.1998. Vaikka järjestön koko olemassaolo on riippunut ihmisistä niin järjestön jäseninä kuin sen ajamien asioiden kannattajina, joissakin organisaation murrosvaiheissa yksittäinen rivijäsen ei ole aina saanut riittävästi huomiota.

Vuoden 1943 lopussa Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjän Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (SLY) jäsenmäärä oli 627. Luku ei tunnu suurelta, mutta jäsenistö oli sentään kymmenkertaistunut sitten viisi vuotta aikaisemmin pidetyn perustamiskokouksen. Ensimmäisen toimintavuoden aikana, kun elettiin vielä rauhan aikaa, yhdistykseen oli liittynyt 132 jäsentä. Kolmen vuoden toiminnan tuloksena, kun yhdestä sodasta oli selviydytty eikä toiseen oltu vielä ajauduttu, jäsenmäärä oli noussut vasta 162:een.

Jäsenmäärän ensimmäisen merkittävän kasvuvaiheen sai aikaan Suomen Luonto -vuosikirja. Se mahdollisti tehokkaan jäsenhankinnan. Vuosikokouspäivän aattona 17.4.1943 SLY:ssä oli 402 jäsentä. "Tähän emme suinkaan saa pysähtyä", SLY:n sihteeri Niilo Söyrinki esitti seuraavana päivänä Helsingin Metsätalossa, jossa vuosikokoukset tuolloin pidettiin.

Suomen Luonto 2 oli ilmestynyt alkuvuodesta 1943. Söyrinki jatkoi: "Nyt on juuri otollinen tilaisuus henkilökohtaiseen jäsenhankintaan, sillä tuskin on sitä kauniin maamme luonnon ystävää ja harrastajaa, joka ei olisi valmis liittymään jäseneksi tutustuttuaan vuosikirjoihimme. Tarvitaan vain altista innostusta, jotta Yhdistyksemme lähiaikoina kehittyisi sellaiseksi todelliseksi, kaikki yhteiskuntapiirit käsittäväksi kansalaisjärjestöksi, kuin sen toiminnan menestyminen vaatii. Ainoastaan jäsenmäärän moninkertaisella lisäämisellä saavutetaan luja taloudellinen pohja sekä luodaan edellytykset koko Suomen kansan tehokkaalle kasvattamiselle kalevalaisen luontomme ainutlaatuisten kauneus- ja kulttuuriarvojen ymmärtämiseen ja säilyttämiseen."

Parissa vuodessa jäsenmäärä suurin piirtein tuplaantui (14.4.1945: 1225) ja heti uudelleen saman vuoden loppuun mennessä (31.12.1945: 2248). Sitten mentiin pari vuotta tuhannen uuden jäsenen vuosivauhtia, kunnes tahti tasaantui. Vuonna 1951 saavutettiin huippu: 4908 jäsentä.

Jäsenmääräkehityksessä alkoi alamäki. Taantumaan ei tuonut apua edes Suomen Luonnon muuttaminen aikakauslehdeksi: vuodesta 1956 Suomen Luonto tuli jäsenille neljä kertaa vuodessa. Pohjat kirjattiin vuonna 1961: 3275 jäsentä.

Keinot jäsenmäärän kasvattamiseksi olivat hukassa. Jopa toimintakertomus vuodelta 1964 tunnustaa tilanteen toivottomaksi: "Keväällä painatettiin yhdistyksen toimintaa esittelevä vetoomus, jota on levitetty toistaiseksi noin 10 000 kpl mm. metsäväelle metsäpäivien yhteydessä. Tämänkaltaisesta jäsenten hankinnasta ei kuitenkaan näytä olleen sanottavia tuloksia."

Vuosikokouksessa 27.3.1966 esitetyssä ja soraäänittä hyväksytyssä edellisvuoden toimintakertomuksessa ei jäsenten lukumäärästä ole enää minkäänlaista mainintaa. Kokousväen tunteita kuohutti sääntömuutos: vanha organisaatio oli jäänyt ajastaan jälkeen.

Joka tapauksessa vuoden 1969 lopussa SLY:n jäsenmäärä oli 5 540. Se siirrettiin perintönä Suomen luonnonsuojeluliitolle.

Yhdistykset perustavat liiton 1969

Kun Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) otti ohjat käsiinsä vuoden 1970 alusta, Suomi oli aivan toinen kuin tänään: ei ollut ympäristöministeriötä eikä ympäristökeskuksia, ei ensimmäistäkään ympäristönsuojeluntarkastajaa lääneissä. Suomi ei ollut edes jäsen Euroopan Neuvostossa, jonka aloitteesta vuotta vietettiin Euroopan luonnonsuojeluvuotena.

SLL:n olivat edellisenä vuonna perustaneet SLY, Luonto-Liitto ja Itä-Savon, Kymenlaakson, Lentuan, Suur-Savon, Varsinais-Suomen, Kuopion ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojeluyhdistykset. Perustamisvuonna SLL:oon olivat ehtineet liittyä jo myös Kanta-Hämeen, Etelä-Karjalan, Länsi-Uusimaan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Vammalan seudun yhdistykset. Ensimmäisen toimintavuoden alussa jäseninä oli siis 20 "paikallista" luonnonsuojeluyhdistystä, SLY ja valtakunnallinen nuorisojärjestö Luonto-Liitto.

Vuoden 1970 lopussa "Suomessa oli Loviisan ympäristöä lukuunottamatta koko maan kattava paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten verkko, ja vuonna 1967 alkuunpantu organisaatiouudistus on siten käytännössä loppuun suoritettu". Jäsenmäärä kasvoikin Euroopan luonnonsuojeluvuoden aikana seitsemällä "paikallisella" luonnonsuojeluyhdistyksellä, seuraavana vuonna viidellä ja sitä seuraavana vielä kahdella. Vuonna 1972 SLL:n jäsenyhdistykset olivat "alueyhdistyksiä" ja niiden alueille oli syntynyt "paikallisyhdistyksiä" nykyisessä merkityksessä. Jäsenyhdistysten kokonaismäärä oli 28, kun pari vuotta jäsenluettelossa ollut SLY oli siirretty lopullisesti Suomen luonnonsuojelun historiaan. SLY:tä pidettiin mukana niin kauan, että sen jäsenet ehtivät löytää oman alueyhdisyksensä.

Organisaatiomyllerryksessä yksittäinen jäsen tuppasi jäämään jalkoihin. SLL:n vuosikertomuksiinkaan ei 1970-luvun alussa löytynyt jäsenmäärätietoja. Suomen Luonnon tilaajamääristä sentään tiedettiin, missä mentiin: Vuoden 1970 lopussa tilaajia oli 5 510 eli muutama vähemmän kuin SLY:ltä peritty jäsenmäärä. Vuotta myöhemmin tilaajien luku oli kuitenkin kivunnut 8 067:een.

Organisaatiouudistus jatkui. Siirtymisen nykyiseen kolmiportaiseen liitto-piiri-paikallisyhdistys-järjestelmään alkoi käytännössä vuonna 1974. Se saatiin päätökseen vasta vuonna 1981, kun Satakunnan luonnonsuojelupiiri viimeisenä eli 16:ntena hyväksyttiin jäseneksi. Sen jälkeen piirien määrä on vähentynyt Keski-Savon purkauduttua vuonna 1987.

Kolmiportaisuus toi jäseniä

Kolmiportainen organisaatio, joka tänä päivänä saattaa tuntua turhan raskaalta, teki SLL:sta lopullisesti valtakunnallisen keskusjärjestön ja yhteiskunnallisen vaikuttajan. Nyt luonnonsuojelijan ääni alkoi kuulua paitsi valtakunnan ja maakunnan tasolla myös kunnissa.

Maakunnallisten luonnonsuojeluyhdistysten muuttaminen luonnonsuojelupiireiksi, joissa oli vain yhdistysjäseniä, vei aikaa. Helpommin homma hoitui, jos maakunnan paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset perustivat kokonaan uuden piirijärjestön. Tosin silloinkaan ei kaikkia maakunnan vanhoja paikallisyhdistyksiä saatu aina suosiolla mukaan.

Vuoden 1975 lopussa SLL:ssa oli kolme piiriä ja niissä 17 paikallisyhdistystä. Lisäksi jäsenenä oli 24 muuta luonnonsuojeluyhdistystä. Vuonna 1981, kun Satakunnan luonnonsuojelupiiri viimeisenä eli 16:ntena hyväksyttiin jäseneksi, jäsenpiireissä oli yhteensä 136 paikallisyhdistystä. Kolme muuta paikallisyhdistystä sinnitteli vielä liiton suorasta jäsenyydessä. Ylivoimaisesti sitkein oli Koillismaan Luonto, jonka nimi vasta tämän vuosikymmenen puolella poistui jäsenluettelosta.

Euroopan luonnonsuojeluvuotta 1970 jäljitellen SLL tempaisi viettämällä Ympäristövuosi ´80 -kampanjavuotta. Sen yhtenä tavoitteena oli luoda kattava paikallisyhdistysverkko koko maahan ja saada sitä kautta uusia jäseniä ja ihmisiä mukaan luonnonsuojelutyöhön. Vuodessa henkilöjäsenmäärä nousikin 13 153:sta 19 663:een. Moista jäsenmäärän kasvua ei ole koettu ennen eikä jälkeen. Jälkimmäiseen lukuun on laskettava vielä 5 225 luontoliittolaista. Edellisvuonna Luonto-Liitto ei maksanut jäsenmaksujaan SLL:lle lainkaan.

Henkilöjäsenmäärän kehityksen seuraaminen SLL:n ensimmäisen vuosikymmenen aikana ei ole aivan helppoa. Jäsenyhdistykset keräsivät itse jäsenmaksut ja tilittivät ne liitolle. Kun jäsenmaksun voi maksaa vielä seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä ja silti säilytti äänivaltansa liittokokouksessa, mitkään vuodenvaihteen tilanteet eivät anna oikeaa kuvaa todellisesta jäsenmäärästä.

Jäsenmäärillä ja jäsenmaksujen maksamisella selvästikin keinoteltiin: Eräässäkin piirissä oli 1979 yhteensä 258 jäsentä: yhdessä paikallisyhdistyksessä oli kolme ja viidessä 51 jäsentä kussakin. 51 jäsenellä sai kaksi ääntä liittokokoukseen.

Jäsenlehti ilmestynyt 25 vuotta

Vuodesta 1975 SLL alkoi julkaista erillistä jäsenlehteä, Luonnonsuojeluväkeä, tätä nykyistä Luonnonsuojelijaa. Sen postitusluettelo erkani nopeasti jäsenluettelosta. Toimintakertomukseen epäkohta pääsi vasta 1979: "Liiton jäsenyhdistysten henkilöjäsenmäärä oli vuoden lopussa 22 000, mistä Luonto-Liiton osuus oli 5 500. Jäsenmaksuja saatiin liittoon kuitenkin vain 12 300 jäsenestä."

"Kevätliittokokouksen [1979] tekemä päätös jäsenmaksujen keskitettyyn keräämiseen siirtymisestä vuoden 1980 alusta lukien tulee poistamaan jäsenmäärätietojen erilaisuudet ja niistä aiheutuvat epäkohdat." Näin eletään tänäänkin: jäsenluettelot ja lehtien postitusluettelot ovat aina reaaliajassa.

TERHO POUTANEN
Luonnonsuojelija 7/98 (24.8.1998). Julkaistu otsikolla "Harvojen harrastuksesta tuli kansalaisjärjestö 1980-luvulla".