Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Kaupunkimetsät tarvitsevat suojelua

Helsinki omistaa yli 10 000 hehtaaria metsiä, joista noin 5000 hehtaaria sijaitsee kaupungin rajojen sisäpuolella. Loput kaupungin metsistä sijaitsevat Espoon, Hangon, Kirkkonummen, Lohjan, Raaseporin, Sipoon, Vantaan ja Vihdin kunnissa. Pieniä aloja Helsingin metsää on myös Hyvinkään, Nurmijärven ja Porvoon alueilla.

Kuva: Sanni Seppo. Viisi pikseliä.

Helsingin metsät ovat säilyneet yllättävän monimuotoisina. Kiitos tästä kuuluu aikaisempien vuosikymmenien vähemmän intensiiviselle metsänkäsittelylle. Metsienhoidon tarkoitus ei ole ollut pitkään aikaan tuottaa taloudellista voittoa, vaan tarjota ekosysteemipalveluja, kuten virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä melu- ja näkösuojaa.

Helsingin metsät ovat pääosin kehitysluokaltaan varttuneita tai sitä vanhempia. Kaupungin omistamien metsien puusto on usein ilahduttavan monilajista ja sisältää samalla kuviolla myös eri-ikäistä puustoa. Metsistä löytyy myös puustoltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia kallio-, kangas- ja lehtometsiä. Kaupungin metsissä harjoitetun luonnonhoidon ja huonokuntoisten puiden poiston takia metsissä on useimmiten vielä niukasti lahopuuta, mikä vähentää olennaisesti niiden monimuotoisuutta. Jos metsät saavat olla rauhassa hakkuilta ja lahopuut saavat jäädä metsiin, luontoarvot lisääntyvät entisestään.

Helsingin metsien nakertaminen on lopettava

Tällä hetkellä rakentaminen uhkaa mm. Keskuspuistoa Laakson alueella ja Meri-Rastilan metsää. Meri-Rastilan metsä on suosittu virkistysmetsäalue, joka on luonnoltaan hyvin monimuotoinen ja arvokas. Sitä uhkaa myös liian tehokas hoito.

Helsy haluaa parempaa metsien hoitokulttuuria ja luonnoltaan monipuolisempia metsiä

Tavoitteena valtaosassa kaupungin metsistä on hallittu luonnontila, joka parantaa metsin ekologista laatua ja tuottaa runsaspuustoisia metsiä, jotka ovat tutkimustenkin mukaan virkistyksen kannalta arvokkaimpia. Hallittu luonnontila tarkoittaa sitä, että metsä jätetään hoidon ulkopuolelle kehittymään luontaisesti, ellei toimenpiteistä ole selkeää hyötyä virkistyskäytölle, reittien toimivuudelle, luonnolle tai ihmisten turvallisuudelle. Hallitusti luonnontilainen metsä on elinvoimainen, turvallinen, maisemallisesti kaunis, sopiva opetustila ympäristökasvatukselle tai liikuntatunnille sekä selviytyy parhaiten ilmastonmuutoksessa. Hallittu luonnontila tulee myös kaupungille halvemmaksi kuin laajamittainen hoito. Hoitotoimenpiteet kohdennetaan niille metsäkuvioille ja kuvion osille, joissa toimenpiteistä on kiistattomasti perusteltavissa olevaa hyötyä virkistyskäytölle, luonnolle tai turvallisuudelle.

Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ulkoilureittien lähialueiden pienpuuston hoito ja yksittäisten ongelmapuiden kaato reittien, liikenneväylien varsilta tai tonttien reunoilta, jossa niistä voi olla aitoa turvallisuushaittaa. Hakkuilla voidaan käsitellä myös sellaisia metsiä, jotka ovat aikaisemman hoidon takia rakenteeltaan liian yksipuolisia. Näissäkin toimenpiteissä tulee pyrkiä lisäämään kuvion rakenteellista monimuotoisuutta, kuten puuston koko- ja ikävaihtelua sekä lahopuuston määrää.

Puistot tarvitsevat hoitoa, eivät metsät. Kaupunkioloissa tarpeen ovat kuitenkin roskien siivoaminen, vieraslajien poisto, yksittäisten vaarallisten puiden kaato sekä joissain tapauksissa tiheiköiden harventaminen – uudistushakkuita ei tarvita.