Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Lyhyt oppimäärä metsien roolista ilmastopolitiikassa

Lyhyt oppimäärä metsien roolista ilmastopolitiikassa

Kiista metsistä kiihtyy Euroopassa, kun biotaloushype ja ilmastonsuojelu asettuvat vastapareiksi. Mitä väitteitä hiilinielukeskustelussa kannattaa uskoa ja mitä EU:n ilmastopolitiikassa on tapahtumassa? Suojeluasiantuntija Hanna Aho kokosi tuhdin lukupaketin aiheesta. Suosittelemme erityisesti poliitikoille ja toimittajille!

Hakkuut Hossassa
Kuva: Jyri Mikkola

Julkisuudessa käyty hiilinielukeskustelu on välillä hyvin sekavaa. Seuraavaksi avaan kymmenen yleisen, mutta pääasiassa paikkaansa pitämättömän väitteen taustoja.

Hiilinielukeskustelun ABC

1. väite: "Vain hiilinielulla on väliä."

Hiilivaraston vuosittainen kertymä eli hiilinielu ja itse hiilivarasto ovat mittasuhteiltaan aivan eri asioita. Esimerkiksi Suomen suot ovat keränneet itseensä hiiltä vuosituhansia ja suot ovatkin Suomen suurin hiilivarasto. Soiden vuosittainen hiilinielu on kuitenkin verrattain pieni. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä metsissä kivennäismaa on suurempi hiilivarasto kuin itse puusto. Hiilivarastojen suojeleminen on ensiarvoista ilmaston kannalta.

2. väite: "Pienentyvä hiilinielu ei ole ongelma kunhan metsä säilyy nieluna."

Ekosysteemit toimivat puskurina ilmastonmuutosta vastaan, ja ne sitovat noin 56 % ihmiskunnan aiheuttamista päästöistä. Vuosittaisen hiilinielun pienentyminen vaikuttaa ilmastoon haitallisesti, sillä tällöin ekosysteemien ilmaston lämpenemistä hillitsevä vaikutus heikkenee.

Ekosysteemit ovat puskuri ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikka Suomen maankäyttösektorin osalta puhutaankin nettonielusta, maankäyttösektori jakautuu maankäyttöluokkiin, kuten kosteikot, maatalousmaa, ruohikkomaat ja metsämaa, joissa tapahtuu sekä hiilidioksidin vapautumista että sitoutumista. Hakkuut vapauttavat aina hiilidioksidia, ja tutkimusten mukaan avohakattu metsä säilyy hiilidioksidin lähteenä vähintään 20 vuotta. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi päästövähennyksiä tarvitaan välittömästi, eikä nielujen heikentäminen sovi tähän kuvaan. 

3. väite: "Vanha metsä on hiilen lähde, joten vanhoja metsiä ei pitäisi suojella."

Vanhat puut ja metsät sitovat hiiltä.

Vanhoihin metsiin on varastoitunut paljon enemmän hiiltä kuin talousmetsiin. Vanhojen metsien ajatellaan usein olevan tasapainossa siten, ettei hiilivaraston koko muutu. Toisinaan on myös oletettu, että vanhat metsät muuttuvat hiilen lähteiksi myrskyistä ja hyönteisistä aiheutuvien tuhojen takia. Yhteispohjoismaisten tutkimustulosten perusteella vanhat metsät ovat kuitenkin hiilinieluja. Myös vanhat puut sitovat tehokkaasti hiiltä. Biomassan hiilivaraston kasvu jatkuu pitkään – jopa satoja vuosia – vaikkakin kasvunopeus heikkenee metsän ikääntyessä. Myös maaperän ja lahopuuston hiilivarastot näyttäisivät kasvavan metsän ikääntyessä.

4. väite: "Metsiä voidaan hakata entistä enemmän, ja samalla voidaan kasvattaa hiilinieluja."

Ilmaston lämpenemisen ja ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun myötä yhteyttäminen ja sitä kautta metsän kasvu kiihtyvät. Metsien kasvuun kiihdyttäminen metsänhoidollisin keinoin tarkoittaa kuitenkin pääasiassa lyhyempää hakkuusykliä eli metsien ikärakenteen nuorentamista, lisää metsien lannoittamista, puulajivalikoiman kaventamista sekä entistä kapeamman geneettisen pohjan hyödyntämistä puiden istutuksissa tai siementuotannossa. Edellä mainitut toimet ovat haitallisia metsäluonnon näkökulmasta ja lisäävät myös metsien häiriöherkkyyttä.

Historiallisesti Suomessa metsien kasvua on lisätty metsätalouden keinoin. Metsien puuston kasvu on lisääntynyt 1950-luvun noin 55 miljoonasta kuutiosta 105 miljoonaan kuutioon. Laskun on maksanut suoluonto, sillä lisääntynyt metsien kasvu on pitkälti seurausta metsäpinta-alan kasvusta. Suomen suopinta-alasta puolet on ojitettu metsä- ja maatalouden tarpeita varten 1950-luvun jälkeen. Arvioiden mukaan Suomen metsien puustokehitys oli jyrkässä laskussa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Nykyään puustokehitys on palannut tätä aikaa edeltävälle tasolle tai kasvanut siitä. Tällä hetkellä siis toivutaan vanhoista synneistä. Tuhottua suoluontoa ei kuitenkaan saada takaisin.

5. väite: "Suomessa on tehty investointeja hyvän metsänhoidon takaamiseksi."

Investoinnit metsiin on tehty puuntuotannollisista syistä. Luonnontilainen metsä ei tarvitse hoitoa eli tehometsätaloutta. Päinvastoin tehometsätalous on yksi metsälajien uhanalaistumisen pääsyy

6. väite: "Suuresta metsänielusta pitäisi olla hyötyä ja nielupolitiikan tulisi olla kannustavaa."

Suomen metsien nettonielu ei ole syntynyt aktiivisen ilmastopolitiikan seurauksena vaan se on taloudellisten reunaehtojen seurausta. Velvoite hakkuualojen uudistamiseen tulee jo metsälainsäädännöstä.

Tällä hetkellä komission ehdotus sisältää rajallisen joustomahdollisuuden maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin välillä. Tätä perustellaan kustannustehokkuudella ja kannustavuudella. Maankäyttö-, taakanjako- ja päästökauppasektorin pitäminen erillisinä on kuitenkin tärkeää sektorien päästöjen erilaisen aikajänteen sekä luonteen vuoksi. Maankäyttösektorilla tehtävillä toimilla ei voida vähentää tarvetta leikata päästöjä fossiilisista polttoaineista nopeasti. Joustomahdollisuuden hyödyntämisen on arvioitu käytännössä tarkoittavan kokonaispäästövähennystavoitteen pienentämistä.

Luonnonekosysteemeissä kiertävä hiili ja fossiilisista polttoaineista peräisin olevaan hiili eivät ole keskenään verrannollisia, sillä ekosysteemien sitoma hiili on lyhyessä kierrossa eikä sen sitominen tuota luotettavasti pysyviä päästövähennyksiä. Fossiilisista polttoaineista vapautuva hiili on ns. kierrosta poistunutta hiiltä ja vain fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentämällä saadaan pysyviä päästövähennyksiä. 

Maankäyttösektorin erilaisuutta suhteessa taakanjako- ja päästökauppasektoriin kuvaa myös päästölaskennan epävarmuudet. LULUCF:n laskentametodeissa epävarmuus on noin 38 % koko EU:lle, kun energiasektorilla epävarmuus on 8 %. Suomi on kieltämättä edelläkävijä maankäyttösektorin hiililaskennassa. Kuitenkin meilläkin isoja epävarmuuksia liittyy erityisesti metsämaan erilaisten muokkaustapojen vaikutuksiin ja turvemaiden päästöihin.

Suomi on ajanut joustomahdollisuuden laajentamisesta myös metsämaan ja taakanjaon välille. Perusteena on ollut kannustavuus. Tämä kanta muodostaa riskin, jossa jo olemassa olevista nieluista haetaan laskennallista hyötyä vaikka uusia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei tehtäisikään.

7. väite: "Komission laskelmat Suomen hiilinielun kehityksestä ovat virheellisiä."

EU-komission ja Suomen laskelmissa on eroa, jotka johtuvat erilaisista lähtöoletuksista. Nämä oletukset kannattaa perata läpi. Suomen arvio esim. metsäkadosta perustuu väestökehitykseen ja sen alueelliseen jakautumiseen, josta seuraa rakentamispaineita, sekä maatalouteen käytettävissä olevan maa-alan tarpeesta. Metsäkato on vähentynyt viime vuosina ja komission laskelmissa on vain ekstrapoloitu tätä kehitystä.

Erilaiset taustaoletukset laskelmissa eivät kuitenkaan vaikuta siihen, etteikö komission esitys olisi monilta osin ilmastotieteellisesti perusteltu. 

8. väite: "Vertailutaso tulee olla kansallisesti määriteltävissä. Vertailutason määrittämisen tulee olla tulevaisuussuuntautunutta eli mahdollistaa metsäsektorimme ja biotaloutemme kehittäminen."

Tällaisella lähestymisellä tarkoitetaan uusien politiikkakeinojen huomioimista vertailutason asettamisessa. Käytännössä sillä yritetään piilottaa maankäytön ja bioenergian päästöjä.

Jos vertailutaso määriteltäisiin politiikkatoimien perusteella, päästöjä piilotettaisiin.

Tämän vuoksi hoidetun metsämaan poliittisesti määrittyvää vertailutasoa ei tulisi sallia. Vuosittaista hiilivirtaa tulisi verrata historialliseen ajanjaksoon ja puuston ikärakenteen pohjalta arvioituun kasvuun, jotta päästöjä ei voida piilottaa. Jotta vertailutaso voitaisiin määrittää läpinäkyvästi ja yhdenmukaisin kriteerien komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisääminen on tervetullutta. Komission ehdotus vuosien 19902009 metsänhoidon tasoon perustuvasta vertailutasosta tarkoittaa Suomessa noin -30 milj. tonnia CO2 ekv.

Komission esitys kannustaa kestävään metsätalouteen ja biotalouteen, sillä se pyrkii varmistamaan nieluvaikutuksen pysymisen historiallisesti samalla tasolla kuin aiemmin. Kestävä metsien biotalous on ennen kaikkea nykyisen hakkuukertymän älykkäämpää käyttöä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävien keinojen tehostamista. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka voi olla uskottavaa vain, jos siinä verrataan nykytilanteen ilmastovaikutusta tulevaisuuden ilmastovaikutukseen ja samat säännöt ovat sovellettavissa minne tahansa maailmalla. 

9. väite: "Metsäkadosta ei tulisi rangaista vaan se tulisi kompensoida metsien nielulla."

Globaalisti metsäkato vastaa noin 10 prosentista ihmisen aiheuttamista päästöistä. EU:ssa laskentasääntöjen tulisi olla sellaiset, että ne ovat sovellettavissa muuallekin maailmaan. Mikä koskee Brasiliaa, Kanadaa, Venäjää ja Indonesiaa, tulisi koskea myös Suomea. Nielut ja metsäkato ovat ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta olennainen kysymys.

Hiilinieluista huolehtiminen ja metsäkadon hillitseminen ovat olennaisia ilmastotoimia myös Suomessa.

Kuutiot ja neliömetrit eivät ole sama asia. Kuutioihin sitoutunut hiili pystytään arvioimaan melko tarkasti, mutta maaperän hiileen liittyy enemmän epävarmuuksia. Kuutioilla ja neliömetreillä on myös eroa monimuotoisuuden kannalta, sillä metsäkato vähentää lajien elintilaa ja katkoo ekologisia yhteyksiä.

Suomessa metsämaasta muuhun maankäyttöluokkaan on muuttunut vuosina 1990–2014 yhteensä noin 384 tuhatta hehtaaria. Pääosin metsää on raivattu rakentamisen, tiestön ja voimansiirtolinjojen alta, mutta jonkin verran metsää on muutettu myös pelloiksi ja turvetuotantoon. Keskimäärin metsämaata on siirtynyt muihin maankäyttöluokkiin 2000-luvulla vuosittain noin 18 tuhatta hehtaaria. Vuosien 1990–2014 aikana on syntynyt uutta metsää metsittämisen seurauksena yhteensä noin 170 tuhatta hehtaaria. 

Myös maatalousmaat ovat Suomessa hiilen lähde. Tämä johtuu osittain viljelykäytössä olevista turvemaista, joita raivataan yhä lannanlevityksen tarpeisiin.

Metsäkatoon ja maatalouden päästöihin tulisi puuttua poliittisilla toimenpiteillä, kuten estämällä peltojen raivaus turvemaille ja velvoittamalla metsäkadon aiheuttajat metsien suojelutoimenpiteisiin.

10. väite: "Pellon kasvukunto ja hiilensidonta tulee tunnistaa. Ruuantuotannon ilmastokestävyys perustuu tuottavuuteen ja sadon määrään: myös maatalousmaa sitoo hiiltä."

Peltokasvien sitoma hiili ei päädy hiilivarastoksi. Maatalousmaassa kasvuston hiili kiertää vuositasolla pellolta ravinnoksi ja jälleen ilmakehään, joten kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa hiilinielu arvioidaan nollaksi. Peltomaa on kuitenkin usein hiilenvarasto, ja tämä huomioidaan kasvihuonekaasupäästöjen laskelmissa.

Ajankohtaista: Mikä merkitys LULUCF-sektorilla on ilmastopolitiikassa?

Kiista metsistä kiihtyy Euroopassa, kun myös maankäyttösektori tulee sisällyttää ilmastopolitiikan ohjaukseen. Suomi on vastustanut komission kesällä 2016 julkaisemaa asetusehdotusta kaikkein pontevimmin. Eräät tahot väittävät komission ehdotuksen jopa tuhoavan Suomen biotalouden. Väite on perätön. Todellisuudessa nyt on mahdollisuus tehdä metsien biotaloudesta aiempaa kestävämpää ilmaston näkökulmasta.

EU:ssa päästöjä vähennetään päästökaupan avulla yhteisesti sekä taakanjakosektorilla maakohtaisesti. LULUCF-sektoria (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsät) ei ole tällä hetkellä sisällytetty EU:n päästövähennystavoitteisiin. Tämä tulee muuttumaan vuodesta 2020 eteenpäin. LULUCF-sektorilla mitataan hiilidioksidivirtaa ekosysteemien ja ilmakehän välillä vuositasolla. Osa tästä virrasta on luonnollista ja osa ihmisen aiheuttamaa.

Lyhenne LULUCF tulee sanoista Land Use, Land-Use Change and Forestry (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsät)

Suomen havittelemat metsien lisähakkuut vaikuttavat ekosysteemien päästöihin ja tätä kautta siihen, miten päästöt näkyvät LULUCF-sektorin päästölaskennassa. Ja tästä seuraa porua, sillä kuva ei ole kaunis.

Lisäämällä hakkuita 15 miljoonalla kuutiolla Suomi on puolittamassa hiilinielunsa. Tämä tarkoittaa enemmän päästöjä hakkuista ja vähemmän ekosysteemeihin vuosittain varastoituvaa hiiltä. Ei järin kestävää toimintaa ilmaston kannalta. Jo vuosi sitten Suomen ilmastopaneeli varoitti lisähakkuisiin liittyvistä riskeistä.

Kuva 1: Erilaisten hakkuuskenaarioiden vaikutus metsien hiilitaseeseen. Kaikissa skenaarioissa (myös perusskenaariossa SK1) on otettu huomioon Äänekosken sellutehtaan hiilinielua pienentävä vaikutus. Politiikkaskenaariossa hiilinielu on pysyvästi nykyistä pienempi. SK3 tarkoittaisi metsien muuttumista nielusta päästöksi.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaan maiden tulisi huolehtia hiilinieluistaan ja varastoistaan. Lämpenemisen rajoittaminen selvästi alle kahteen asteeseen ja pyrkimys 1,5 asteeseen tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden päästöjen leikkaamisen lisäksi hiilinielujen roolin kasvamista, kuten Climate Analytcsin selvitys osoittaa.

Maankäyttösektorin sisällyttäminen EU:n ilmastopoliittiseen kehikkoon mahdollistaisi hillintätavoitteiden noston kokonaisuutena. Suomi ja muutama muu jäsenmaa haluaisi kuitenkin korvata nieluilla tarvetta vähentää päästöjä fossiilisista energialähteistä.

Komission asetusehdotuksen ytimessä on metsämaan vertailutaso, johon kunkin maan metsien hiilinielun kehitystä on tarkoitus verrata. Kukin maa määrittelee vertailutason itse vuoden 2018 loppuun mennessä. Vertailutaso määritetään vuosien 1990–2009 välisen metsänhoidon laadun ja intensiteetin perusteella eli oletuksella ettei metsäpolitiikassa tapahdu muutoksia, kuten lisähakkuita. Ehdotuksen puutteena on se, että se ei ota huomioon tarvetta lisätä metsien hiilivarastojen kertymistä lämpenemistavoitteiden saavuttamiseksi.

Hanna Aho
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija

 29.11.2016

Olavi
29.11.2016 19:31

Sll:n asiantuntija on koonnut ihan hyvän tietopaketin metsien roolista ilmastopolitiikasta mutta ainoa ongelma siinä on että täältä sll:n sivustoilla ei poliitikot tai toimittajat pahemmin vieraile sitä lukemassa joten tämäkin tietopaketti jää taas pelkästään Sll:n sisäiseksi keskusteluksi.

Paloma Hannonen (Suomen luonnonsuojeluliitto, suojeluasiantuntija)
30.11.2016 09:46

Kiitos viestistä ja hienoa, jos jaat huolemme ja tavoitteemme metsäasioissa. Kirjoituksen lisäksi teemme luonnollisesti vaikuttamistyötä monella muullakin tavalla, kuten tapaamalla päättäjiä kasvokkain ja puhumalla eri tilaisuuksissa. Tänään (30.11.2016) on esimerkiksi mahdollisuus tulla tilaisuuteemmme kuulemaan ja keskustelemaan bioenergian kestävyydestä (klo 17 Tieteiden talo, Helsinki).

Eero Yrjö-Koskinen
30.11.2016 11:13

Tilaisuus taltioidaan ja sitä voi seurata myös etänä osoitteessa vapausvalitatoisin.com

Lisää kommentti

You can add a comment by filling out the form below. Plain text formatting.