Korona vaikuttaa meihin kaikkiin merkittävällä tavalla. Maaliskuun alkupuolella myös Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto suljettiin, kokoukset peruttiin ja kaikki työntekijät määrättiin etätöihin. Alkujärkytyksen jälkeen toimintamme on asettunut uusiin uomiin. Nyt ihmiset osallistuvat sujuvasti virtuaalisiin kokouksiin, ja monet ovat huomanneet saavansa etätöissä jopa enemmän aikaiseksi kuin toimistolla. Lisäksi etätyön lomaan voi normaalia helpommin sovittaa päivittäisiä pieniä lähiluontoretkiä.

Itse sairastuin heti alkuvaiheessa yli viikon kestäneeseen virusperäiseen flunssaan, mahdollisesti koronaan. Lääkärin ohjeiden mukaisesti lievää tautia ei testattu, mutta oli syytä noudattaa vapaaehtoista karanteenia. Käytännössä tästä muodostui kolmen viikon irtiotto kaikista ihmiskontakteista, millaista en ollut ennen kokenut. Yllättäen ihmisistä erossa oleminen ei ollut haastavaa – näinhän heitä päivittäin virtuaalisesti. Sen sijaan luonnon katsominen vain etäältä ikkunasta oli vaikeaa. Kun sairauden hellitettyä pääsin ulos katselemaan muuttolintujen paluuta ja tekemään vähitellen yhä pidempiä luontoretkiä, huomasin miten tärkeä luonto minun hyvinvoinnilleni on.

Luonnon kiertokulun kokeminen kertoo jatkuvuudesta: kevät tulee ja muuttolinnut palaavat joka vuosi. Siksi luonnossa liikkuminen rauhoittaa yhteiskunnallisten tai sosiaalisten paineiden kohdatessa ihmistä. Samalla mieltä painaa huoli ihmisen vaikutuksesta maailman ekosysteemiin. Koronaviruksen leviäminen ihmiseen kaukoidän eläintoreilta ja ilmastonmuutos ovat molemmat ihmisen itse aiheuttamia, globaaleja muutoksia ekosysteemissä. Koronan joskus väistyessä onkin pidettävä mielessä ennakoiminen ja toimiminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Monet ihmiset ovat kertoneet minulle tuntevansa nyt olonsa epämääräisen ahdistuneiksi ja masentuneiksi. Tilanteen poikkeuksellisuus, uhkaavuus ja epätietoisuus sen päättymisestä huolestuttavat. Suomen luonnonsuojeluliitto on kehottanut ihmisiä hakeutumaan ulos, retkeilemään ja tutustumaan lähiluontoon. Poikkeustilanne korostaa etenkin lähiluonnon merkitystä. Juuri nyt, nähdessämme lähiluonnon hävittämistä hakkuilla tai linja- ja rakennushankkeilla, joudumme normaalia suurempien tunteiden valtaan. Monet aiemmin luontoasiosta välinpitämättömät ihmiset ovat kertoneet heränneensä juuri nyt suojelemaan luontoa. Toivottavasti havahtuminen näkyy tulevaisuudessa entistä suurempina vaatimuksina lähiluonnon turvaamisesta.

Työmatkan sijaan olen joka aamu ehtinyt käydä tarkistamassa, onko uusia muuttolintuja ilmestynyt. Olen nähnyt, kuullut, tuntenut ja oppinut. Huomaan, että olen normaalia enemmän läsnä hetkessä ja olen vaikeuksista huolimatta hyvällä tuulella koko ajan.

Lähiluontoon voi rakastua, sillä siitä voi löytää aina uusia piirteitä, yksityiskohtia ja mielenkiintoisia lajeja. Lähiluonnon kokeminen eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina, eri kelillä ja erilaisissa valaistuksissa hämmästyttävät aina uudelleen. Opimme ymmärtämään myös olosuhteiden vaikutuksia lajistoon. Oppiessamme tuntemaan lähiluonnon tiedämme vähitellen, missä paikassa mikäkin kasvi kasvaa, missä tapaamme tutuksi käyvät linnut tai nisäkkäät ja missä kuulemme aina kevään ensimmäisen peipon visertävän. Lähiluonto on lapsille elämys ja tarjoaa vanhemmille oivan mahdollisuuden opettaa lapset tuntemaan ja kunnioittamaan luontoa. Aamuseitsemältä isän ja tarhaikäisen lapsen tapaaminen luontopolulla antaa uskoa tulevaan.

Itselleni nämä viikot ovat avanneet jo tutusta lähiluonnosta uusia näkökulmia, ja hieman reviiriä laajentamalla olen löytänyt uusia mielenkiintoisia paikkoja. Työmatkan sijaan olen joka aamu ehtinyt käydä tarkistamassa onko uusia muuttolintuja ilmestynyt. Olen nähnyt, kuullut, tuntenut ja oppinut. Huomaan, että olen normaalia enemmän läsnä hetkessä ja olen vaikeuksista huolimatta hyvällä tuulella koko ajan. Tänä aamuna kuulin ensimmäisten punakylkirastaiden laulavan, näin tutut pyrstötiaiset reviirillään ja kuulin kanahaukan varoittelevan pesällään. Tämän jälkeen oli mukava keittää kupillinen teetä ja käydä päivän töihin.

Päivi Lundvall

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja