1. Seuraa kevätluonnon valoa
Kevään valo valaisee talven jälkeen heräävän luonnon. Kamera kannattaa pitää mukana, kun sulamisvedet saavat purot välkkymään valossa, ja jääpuikoista heijastuu auringonsäteitä. Yön ja päivän lämpötilojen ero sekä sulavan lumen kosteus saavat usein kauniin aamu-usvan viipyilemään kuvattavan maiseman yllä. Kylmän meriveden ylle kehittyy säännöllisesti dramaattista merisumua, kun lämmin ilma pyrkii merelle. Sumun tai aamu-usvan läpi paistava aamuaurinko saa maiseman hehkumaan.
Kevät on hyvää aikaa kimalaisten, kevätperhosten ja horroksesta heräävien käärmeiden ja sammakoiden kuvaamiseen. Viileässä aamusäässä ne eivät ole liian vikkeliä kuvattavaksi. Lintukuvaajilla riittää aiheita, kun vesilinnut saavat soidinpukunsa ja muuttolinnut kokoontuvat suliin vesiin. Jos talven jäljiltä on vielä lunta, muodostaa lumipeite jättimäisen peilin, joka valaisee taivaalla liitelevien petolintujenkin siivet alta – aivan kuin kuvaajaa varten.
2. Tutustu valoon
Valokuvaamisella tarkoitetaan teknisesti sitä, miten kuva syntyy, kun valoa kohdistetaan valoherkälle pinnalle. Valon kuvaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää tekniikkaa, vaan myös tulkintaa. Valon näkemistä.
Valo ei ole koskaan samanlainen. Tarkastele valon suuntaa, väriä ja voimakkuutta. Jo alkukeväästä kirkas päivänpaiste voi olla haastava kuvaamiseen: kontrastit ovat suuret, varjot voimakkaita ja vaaleat kohdat, kuten lumiläikät, palavat helposti puhki. Aamut ja illat ovatkin yleensä parasta kuvausaikaa.
Tutki valon vaikutuksia maisemaan kuvaamalla samaa maisemaa erilaisissa valo-olosuhteissa. Viisto, sivulta tuleva valo näyttää pinnan muodot ja saa yksityiskohdat elämään. Vastavalon avulla kuviin saa dramatiikkaa, mutta se luo myös haasteita kuvaamiseen. Myötävalo saa maiseman värit hehkumaan, mutta tekee siitä helposti kaksiulotteisen.
3. Harjoittele sommittelua
Miksi jääpeitteestä vapautuva upea järvimaisema latistuu kuvattaessa pannukakuksi? Syynä voi olla tasainen myötävalo, mutta kuvaa voi parantaa myös sommittelulla. Kokeile eri kuvakulmia: laskeudu makuulle ja kuvaa järvimaisemaa matalalta. Etsi kuvan etualalle joku yksityiskohta: rantakasvi tai kivi, niin saat kuvaan kolmiulotteisuutta. Oksista voit saada maisemalle luonnolliset kehykset.
On olemassa erilaisia ohjeellisia sääntöjä, kuten kultainen leikkaus ja kolmanneksen sääntö, joista voi saada ideoita siihen, miten kuvan saa toimimaan. Mihin kohtaan kuvaa horisontti asettuu? Onko keskellä järveä saari tai luoto, joilla kuvaan saisi kiinnekohtia katseelle? Ja mikä tärkeintä: mistä suunnasta valo pyyhkii maisemaa? Kokeile erilaisia vaihtoehtoja!
4. Opettele valotuksen perusteet
Jotta kuvaamisessa pääsee seuraavalle tasolle, kannattaa opiskella valotuksen perusteet ja tutustua kameran manuaalisiin säätöihin. Käy läpi kameran ohjekirja ja hanki perustiedot kuvaamisesta kirjoista, kursseilta, tutuilta tai verkkosivuilta.
Kuvaajan on hyvä ymmärtää ainakin periaatetasolla valotuksen pyhä kolminaisuus: suljinaika, aukko ja ISO-arvo. Suljinaika tarkoittaa, kuinka kauan kameran kennolle pääsee valoa. Aukko säätelee sitä, kuinka paljon valoa pääsee objektiivin läpi kameran kennolle. ISO-arvo kertoo kameran kennon herkkyyden.
Koska aluksi kaikkien kolmen valotusarvon säätäminen voi tuntua vaikealta hallita, voit käyttää kameran puoliautomatiikkaa, jolloin voit hallita yhtä valotukseen vaikuttavaa ominaisuutta kerrallaan.
Esimerkiksi aukon esivalinnassa A tai Av voit itse valita aukon, ja kamera valitsee sopivan suljinajan. Aukko vaikuttaa kuvan syväterävyyteen, jonka säätely on yksi hyödyllisimmistä tekniikoista. Lyhyellä syväterävyydellä jääpuikko kuvan etualalla tarkentuu ja tausta sumenee kauniisti.
Nopealla suljinajalla voit ikuistaa pysäytyskuvana vaikkapa pisaran irtoamisen jääpuikosta. Pitkällä suljinajalla taas saat tallennettua kuvaasi puron virtaavan veden liikkeen utuisaksi aaltoiluksi. Käytä pitkällä suljinajalla jalustaa tai tue kamera johonkin, sillä kuva tärähtää helposti. Tässäkin voit kokeilla puoliautomatiikkaa: suljinajan esivalinnalla S tai Tv valitset itse suljinajan ja kamera päättää aukon.
Kun hallitset yhden esivalinnan kerrallaan, voit harjoitella myös täysin manuaalisia asetuksia (M).
5. Apukeinoja valon hallintaan
Yksi apukeino valotuksen säätämiseen on histogrammi. Se on kaavio, joka esittää valon jakautumisen kuvassa. Voit tarkistaa kaaviosta toimivan valotuksen jo ennen kuvan ottamista kameran näytöltä.
Histogrammi tulee vastaan myös kuvia käsiteltäessä, jolloin voit vielä jälkikäteen säätää kuvan valotusta. Parhaiten kuvan valotusta pystyy säätämään, jos kamerassa on käytössä raakakuva (RAW). Siinä on talletettuna kaikki se data, jonka kamera pystyy tallentamaan. Esimerkiksi yli- tai alivalottuneiden kuvien korjaaminen onnistuu yleensä suhteellisen helposti. Raw-kuvien käsittelyn opettelu vie jonkin verran aikaa. Pakatuilla jpg-kuvillakin pääsee hyvin alkuun.
Kuvien valotuksen käsittely ei ole huijaamista. Kuvassa on harvoin sävyt ja valot täydellisesti oikein, joten kontrastia, valon määrää ja sävyjä kannattaa säätää jälkikäteenkin. Näin saatat vielä saada kevään valon hehkun kuviisi.
Lähteet: Jutun kirjoittamiseen on käytetty luontokuvaajien antamia vinkkejä.
